Cha Cha on yksi suosituimmista lavoillakin tanssittavista lattaritansseista. Sen rytmikäs ja iskevä musiikki houkuttelee lattialle ja tanssimaan pääsee opettelemalla muutaman peruskuvion. Ota haaste vastaan ja opettele lajin perusteet yhdessä Lissun, Anniinan ja Jussi Kaksosen kanssa —saat TanssiOnlinen Cha Cha-kurssin maksutta tämän viikon ajan, perjantaihin 1.10.2021 saakka.
Chacha peruskurssi
19,90 €
Sis. Alv 24 %
Klikkaa tästä ja kirjaudu jäseneksi, saat cha chan peruskurssin maksutta käyttöösi 12k ajaksi.
Cha Chan taustaa
Cha Cha kuuluu kuubalaiseen tanssiperinteeseen ja on kehittynyt Havannassa 1950-luvulla orkesterinjohtaja Enrique Jorrinin kehittäessä musiikkiaan. Tarina kertoo, että tanssilajin nimi on onomatopoeettinen eli kuvastaa tanssijoiden kenkien ääntä lattiassa tanssissa otettavan kolmen pienen askeleen, chassen aikana. Tämäkin laji on vakioitu tanssinopetusta varten Englannissa ja sitä opetetaan aikalailla samanlaisena eri puolilla maailmaa.
Mikäli "vakioitu" -termi jäi kaivelemaan, lue artikkeli Kilpatanssia vai seuratanssia?
Walter Laird aukikirjoitti tanssilajin tekniikan 1960-luvun alkupuolella ja hän kuvaa cha chata kepeäksi, leikkisäksi ja ilkikuriseksi mitä laji parhaimmillaan onkin. Länsimaissa levytetyt Cha Cha -biisit ovat yleensä rytmiikaltaan napakoita ja iskeviä.
Lajin ja musiikin alkuvaiheen klassikkobiiseissä tempo on vielä suhteellisen hidas, näistä mainittakoon Teresita de Alban Los Ultimos Cinco Minutos tai Perez Pradon Quizas, quizas, quizas. Vakioinnin ja kilpailutoiminnan kehittymisen myötä tempoksi vakioitiin n. 30 tahtia / minuutti ja vuosikymmenten saatossa mukaan on tullut paljon discopoljentoisia biisejä, esimerkkeinä Jennifer Lopezin Let´s get loud tai Pete Rodriquesin I like it like that. Hienoa on, että myös vanhoista klassikoista on tehty lukuisia uusia sovituksia, vaikkapa The Pussycat Dollsien Sway (Quin Será).
Onko Cha Cha vaikeaa?
Cha Cha on laji, jossa pääsee alkuun helposti ja nopeasti ja ensimmäiset kuviot löytyvät yleensä loogisesti ja ovat helposti toteutettavissa. Tanssimaan siis pääsee jo pienellä treenillä, keholliset asiat kypsyvät pikkuhiljaa ja kehittyvät eteenpäin mikäli niitä jaksaa hyvässä opetuksessa harjoitella. Vuorovaikutteinen ja musikaalinen tanssi pääsee syntymään sillä, että pystyt tanssimaan perusaskelikkoja rytmiin ja osaat muutaman ensimmäisen kuvion.
Mutta, kuten kaikki muutkin lajit tästä lajista löytyy paljon haastetta ja ellei aiemmin ole lattareihin ja niiden vartalonkäyttöön tutustunut, lajin kehollisten asioiden omaksuminen vaatii useimmiten aikaa.
Mitä kehollisia elementtejä Cha Cha vaatii?
Tavallisimmin kehollisia asioita lähdetäänkin ensin harjoittelemaan Rumba-nimisen lajin kautta, jossa liike on samankaltainen, mutta painonsiirrot hitaampia jolloin aloittavalle tanssijalle jää enemmän aikaa omaksua asia ja siirtää se myöhemmin Cha Cha:han, jossa Rumballe tyypilliset asiat tapahtuvat napakammin, pienemmin ja nopeammin.
Näiden kahden lajin, ja muidenkin vakioitujen lattarien kehonkäyttö perustuu vastakkaisuuksiin, joita kehossa risteilee niin paljon, että aloittavan tanssijan keho voi ”mennä solmulle” niiden kanssa.
Tärkeimmät vastakkaisuudet ovat:
- Kehon pituuden säilyttäminen siten, että kaikki askeleet tanssitaan vahvasti ”läpi lattiasta”.
- Sivusuuntaisen isolaation löytäminen kehoon. Tässä lantiokori ja rintakori liikkuvat vastakkaisiin suuntiin eli mikäli rintakori aloittaa liikkeen oikealle, lantio on vielä vasemmalla.
- Ristikkäisen rotaationtunteen löytäminen kehoon, ”tiskirättifiiliksen” saaminen lantioon ja kylkiin. Eli mikäli lantio (oikea suoliluunharju) kiertyy taaksepäin, kehossa pitäisi samanaikaisesti tuntua vahva vastakkaisuus oikeassa kyljessä, jonka energiansuunta on eteenpäin lantion kiertyessä taakse.
Kun nämä elementit ovat olemassa kehossa, tanssija pystyy tekemään lajille tyypillisen painonasettamisen suoran jalan päälle pitäen edellämainitut vastakkaisuudet elävinä.
Suomalaisessa tanssikulttuurissa olevat perinteiset tanssilajit eivät juurikaan tuo kyseisiä elementtejä, joten pidempäänkin tanssia harrastanut voi lattaritunnille tullessaan huomata olevansa ihan uudenlaisten kehollisten asioiden edessä.
Jotta tasapaino olisi parempi ja jotta vartalonliikkeet saisivat laajuutta, näitä lajeja tanssitaan aukikierretyin jaloin. Normaalioloissa kävelemme aikalailla jalat samaan suuntaan (parallel), mutta mikäli hakee tyylinmukaisuutta Cha Cha:han, pitäisi muistaa aktivoida aukikiertäjät koko tanssin ajan. Lisäksi tanssille tyypillinen napakkuus syntyy pitkälti siitä, että jalka (pitkä jalka) ”napsahtaa” suoraksi vartalon alle täsmälleen iskulla, mikä tämäkään ei kuulu meidän luonnolliseen liikevarastoomme.
Cha Chassa on siis paljon asioita, joita joutuu opettelemaan ihan alusta, mikäli lajista haluaa tyylinmukaisesti napakan ja iskevän. Lavatanssipuolella asiasta voidaan hyvin tinkiä, koska siellä tanssinautinnon synnyttää parin välinen tanssi ja musiikkiin tanssiminen ja vain sinulle ja parillesi on merkitystä sillä, kuinka iskevää ja napakkaa liike on. Tanssiurheilupuolella asialla on luonnollisesti enemmän merkitystä, koska lajia harjoitellaan myös arvioitavia kisatilanteita varten.
Miten haasteet selätetään?
Motorisen taidon oppiminen, etenkin yksittäisen ja tarkan taidon, on pitkällinen prosessi. Siihen kannattaa ehdottomasti tarttua ja hyväksyä se, että matkan kesto voi olla pitkä. Se, että taito on keskeneräinen ei estä nauttimasta tanssimisesta sillä taidolla, mikä sinulla kulloinkin on olemassa. Tanssin oppimisessa ylipäätäänkään ei tule koskaan valmiiksi ,aina löytyy lisää hiottavaa, mutta jo alkeiden opettelemisella pääsee nauttimaan tanssista.
ANNA SIIS AIKAA, TREENAA TAVOITTEELLISESTI JA HYVÄKSY SE, ETTÄ OLET Matkalla!
Anniinan ja Erkun Cha Cha
Viime sunnuntain lattari-iltaan parille valikoitui tanssittavaksi Cha Cha ja biisiksi iskevä ja napakka Let´s Get Loud- biisi, jonka tämä upean näköinen pari tanssi rytmisesti todella tarkasti ja napakasti.
Mukana oli hyvää parityöskentelyä ja lajin peruskuvioiden lisäksi muutama haastavampikin kuvio ja erilaisia rytmityksiä. Loppuvaiheessa Erkku bilettää onnistuneesti tehden rintakorin sivusuuntaista isolaatiota ja näet myös tuon mainitsemani pyrkimyksen ”jalan napsahtamiseen” eli siihen, että askelta ei oteta koukkupolven kautta vaan suoralle jalalle, jolloin painolla on mahdollisuus päästä asettumaan halutulla tavalla.
Melkoisen hienoa menoa, katso tästä linkistä!
