Foksin askelikko on 6 iskun eli puolentoista tahdin askelikkoa, jonka tanssiminen musiikkiin voi tuntua hankalalta koska askelikko ei tue musiikin rakennetta. Tämä aiheuttaa useammilla tanssikursseilla kysymyksiä, miksi näin on.
Foksin askelikon lisäksi kyseinen 6 iskun perusaskelikko on tavallinen useimmissa swingpohjaisissa tanssilajeissa: Lindy hop, Boogie woogie, Jive, West coast swing jne. Kaikkien näiden tanssilajien, Foksi (foxtrot) mukaan lukien, juuret voidaan jäljittää swing-aikakaudelle eli 1910-1920 -luvuille jolloin tapahtui paljon sekä populaarimusiikin että siihen liittyvien tanssien osalta. Kaikissa tanssilajeissa käytetään myös muita rytmityksiä, sellaisia, jotka istuvat paremmin 4/4 -tahtilajiseen musiikkiin, mutta aikojen saatossa monessa lajissa on tullut tavaksi lähteä opetus liikkeelle 6 iskun perusaskelikosta.
Miksi näin?
Tämä on kysymys, johon kukaan meistä ei pysty antamaan yksiselitteistä vastausta.
Miten foksin askelikko on syntynyt?
Tanssin maailma on pullollaan eri nimisiä tanssilajeja. Niillä kaikilla lienee jonkinlainen kytkös sosiaaliseen tanssitilanteeseen, mutta moni niistä on syntynyt tietyn yhteisön tai jopa yksittäisen ihmisen toimesta eli on päätetty, että tällaista tanssia kutsutaan tällä nimellä.
Victor Silvester kertoo Modern Ballroom Dancing -kirjassaan, että foxtrot tuli Eurooppaan amerikkalaisten sotilaiden myötä ”go as you please” -tanssina eli tanssina, jossa tanssittiin hitaita ja nopeita painonsiirtoja vapaalla viennillä. Opetuksen organisoituessa tuo tanssi kehitettiin englantilaisten tanssinopettajien toimesta tanssiksi nimeltä ”social rhythm”, jota mahtuu tanssimaan pienessä tilassa samalla seurustellen tanssiparin kanssa, tanssia kutsuttiin myös nimelle ”crush dance” ja sen perusaskelikon rytmiksi sovittiin HHNN-rytmitys.
Voit lukea lisää foksin synnystä ja sen kehityksestä Suomessa artikkelista: Foksin askeleet, mitä ne ovat ja mistä ne tulevat.
Osa tanssilajien nimistä on suoraan yhteydessä soivan tanssirytmin eli musiikkityylin nimeen, osa taas ei —ollaan siis melkoisessa käsitteiden viidakossa. Löydät blogistamme Mitä tähän tanssitaan - artikkelisarjan, jossa käsitellään tätä viidakkoa.
Lavatanssin ja muiden sosiaalisten tanssien soisi olevan vapaita ”tämä on oikein” -leimoista. Mikäli sosiaalisen tanssin näkökulmasta tuijotetaan liian tarkasti ja kapeakatseisesti asioita, saadaan myös aikaa melkoista hämmennystä. Sosiaalisessa tanssitilanteessa tärkein tavoite on tanssia vuorovaikutteisella tavalla soivaan musiikkiin ja tällaisessa tanssissa ei ole suurtakaan merkitystä sillä, minkä nimistä tanssilajia tanssitaan. Mutta, koska laadukas tanssi perustuu hyvään musiikkiin tanssimisen ja parityöskentelyn taitoihin asioita pitää lähteä opettelemaan jotain kautta. Vain harva pystyy tanssipolun alkupäässä toteuttamaan musikaalista ja vuorovaikutteista paritanssia ilman jotain opeteltuja pohjataitoja.
Mikäli haluat opetella tanssimaan ilman tiettyä askelikkoa, suosittelemme harjoittelemaan asiaa luovasti ja vuorovaikutteisesti TanssiOnlinen Vise-kurssin avulla.
TanssiOnline jäsenyys 1kk
29,90 €
(sis. alv)
Liity jäseneksi ja tutustu alustalla olevaan vienti-seuraamiskurssiin!
Tanssinopetuksen perinne
Opetuksen ja tanssin oppimisen näkökulmasta tietyssä rytmissä tanssitut painonsiirrot ja tietyt askelmerkit ovat tärkeä vaihe alkeisopetuksessa. Siksi opetuksen perinteessä pidetään useimmiten kiinni siitä, että asioita opetellaan yleisesti tunnustettujen lajien perusaskelikkojen kautta eli alkeisoppilas opettelee liikuttamaan itseään lajille tyypillisellä tavalla lajin opetukselle tyypillisessä rytmissä. Näin vaikkapa foksin askelikoksi on vakiintunut tuo HHNN -rytmillä tanssittu askelikko.
Se, että oppilas oppii tanssikursseilla tietyn nimisiä tanssilajeja ja niille tyypillisiä rytmejä luo hänelle pohjaa yhteiseen tapaan toimia tanssilattialla. Perusopetuksen kautta luodaan raamit, joiden sisällä toimitaan ja joiden sisällä on turvallista lähteä kokeilemaan asioita tanssilattialle kenties toisen aloittelevan tanssioppilaan kanssa.
Kun näiden raamien sisällä osataan toimia, voidaan ruveta rikkomaan rajoja ja kokeilemaan uusia lähestymistapoja.
”Rajat ovat muoto rajattomuudelle” on yksi tärkeistä opetuksen ja oppimisen ohjenuorista.
Perinteisessä tavalla toteuttaa foksin opettelua ”rajat” opetellaan HHNN -rytmillä suljetussa tanssiotteessa, liikkuen tilassa vastapäivään parin erilaisen ”kuvion kautta”. Kun tämä osataan voidaan tietyissä asioissa lähteä ”rajattomuuden” tielle eli muokkaamaan rytmiä erilaiseksi ja käyttämään tanssissa kenties erilaisia tanssiotteita.
Tätä askelikkoihin pohjautuvaa opetuksen perinnettä rikotaan onneksi jo jonkin verran ja opetus voi lähteä liikkeelle vaikkapa siitä, että opetellaan siirtämään painoa ja kävelemään pelkillä hitailla askelilla, lisätään siihen NN -painonsiirtoja ja löydetään näin itselle mieluisia rytmityksiä ja voidaan sovittaa niitä soivaan musiikkiin. Tämä lähestymistapa vaatii kuitenkin enemmän aikaa kuin tiettyyn askelkaavaan pohjautuva opetus, joten usein opettajat joutuvat aikataulullisten realiteettien vuoksi turvautumaan perinteiseen, tiettyyn askelikkoon ja rytmiikkaan pohjautuvaan opetukseen.
