Jive ja sen serkut | Miten kaikki on saanut alkunsa?

Jive on tanssi, jolla on paljon samankaltaisia sukulaisia ja kaikki nämä kuuluvat iloiseen, svengaavaan ja hieman villiinkin tanssiperheeseen, jota voidaan yhteisellä nimittäjällä kutsua swinglajien perheeksi. 

Tässä artikkelissa teemme pienen kurkistuksen siihen, keitä tuohon perheeseen kuuluu ja mikä jive-nimisen tanssilajin asema perheessä on. 

Jive kuuluu iloiseen, energiseen ja hieman villiin tanssiperheeseen, jossa serkukset pomppivat, keinuvat ja leikkivät rytmillä.

Jive ja muiden sukulaisten juuret

Tiiviissä pähkinänkuoressa voidaan koko tämän perheen moninaisine tanssin ja musiikin variaatioineen katsoa syntyneen 1920-luvulla afroamerikkalaisessa yhteisössä New Yorkin Harlemissa. Tästä lähti liikkeelle iso musiikillinen aalto, jonka vanavedessä syntyi lukuisia tanssilajeja. Swingmusiikin kehitys johti 1950-luvulla rock´n´rollin syntyyn ja musiikillisia haaroja on useita ja lähes jokaiseen haaraan liittyy jollakin tavalla tietty tanssilaji, jonka perusaskelikoissa käytetään 1a2 -rytmistä kolmen askeleen ryhmää (chasse tai triplestep) ja koko iskun kestäviä painonsiirtoja / kävelyitä. 

Suomalaisilla lavoilla tästä perheestä näkee ainakin kolmea eri nimistä tanssia jotka, myös sulavasti sekoittuvat lainaten tanssillisia elementtejä toisiltaan. Tottumattoman silmän ja korvan on varmasti vaikea erottaa lajeja ja musiikkeja toisistaan, niin paljon yhteisiä elementtejä niissä on. 

Tiivis serkustrio suomalaisessa lavatanssikulttuurissa

Seuraavassa on lyhyt ja jonkin verran mutkia oikova kuvaus kunkin tanssilajin taustasta ja tilanteesta tällä hetkellä. Mutkia oikova siksi, että variaatioita ja vaiheita on ollut paljon, joista osasta meillä jälkipolvilla on tietoa ja osa jää meille menneisyyden verhon peittoon.

Lindy Hop

Lindy hop- niminen tanssi valtasi tanssisaleja 1920-luvun Amerikassa värillisen väestön tanssina. Tuohon aikaan kuilu valkoihoisten ja värillisten välillä oli suuri ja niinpä valkoinen väestö alkoi kutsua lindy hopin tyylistä tanssia nimellä jitterbugg ja tällä nimellä tanssityyli tuli Amerikasta Eurooppaan. 

Tämä laji on pääosin säilynyt sosiaalisena tanssina, kilpailutoimintaa on jonkin verran, mutta lajin aktivistit pyrkivät pitämään lajin sosiaalisen ja improvisoivan elementin elävänä. Suomessa lajia tanssitaan alan tanssiseuroissa ja lavoilla sitä näkee jonkin verran, mikäli sopivan svengaava swingmusiikki soi. 

Jive

Englannissa vakioitiin tanssilajeja tiettyyn muotoon kansainvälisten tanssinopettajien toimesta ja he ”kesyttivät” villin jitterbuggin tanssilajiksi nimeltä jive.

Alla faktaa asiasta vuodelta 1943.

Suomeen rantauduttuaan tanssityylin yleisnimi oli jive ja se eli sekä maailmalla että Suomessa elävänä sosiaalisena tanssina. Alkuaikojen jive on kovin eri näköistä kuin nykyään opetettava jive ja siinä oli elementtejä sekä triplestepistä kuin tietynlaisesta "potkurokista". 1960-luvulla alan opettajat ja järjestöt alkoivat virallistaa ja tarkentaa jiven tekniikkaa ja otettiin mukaan tanssiurheilun latinalaistanssien puolelle vuonna 1968. 

Jive on ollut seuratanssikentällä seurojen ja tanssikoulujen opetusohjelmassa sen Suomeen tulosta lähtien ja nykyään sen tanssillisten asioiden opettaminen pohjautuu pääosin yllä mainittuun 1960-luvulla kehitettyyn muotoon eli lajin perustassa ajatellaan olevan 1a2 -rytmillä tanssittava chasse ( triplestep) ja tasaisille iskuille tanssittu rockaskel. Jive elää vahvasti myös tanssiurheilupuolella ja siellä sen tyyli elää samaan suuntaan lajin muun kehityksen kanssa.

Katso mitä TanssiOnline Jive -peruskurssi pitää sisällään.

Lavoilla jiven tanssimiseen sopii parhaiten kolmimuunteinen svengaava musiikki, jossa swingistä tutun ”kävelevän basson” lisäksi on aistittavissa selkeä takapotku iskuilla 2 ja 4 sekä perusiskujen välissä oleva pieni ”näpäytys”.  

Jiven peruskurssi

24,90 €

(sis. alv)

TanssiOnlinesta löydät rennon letkeän jiven peruskurssin.

Osta jiven peruskurssi tästä!

Boogie Woogie

Tanssilaji, joka kehittyi Euroopassa jiven rinnalla on boogie woogie, jonka tanssillinen muoto lähti kehittymään 1940-50 -luvuilla kun boogie woogie -musiikki (etenkin ns. pianoboogie) yhdistyi swing- ja rock´n´roll -musiikkien kanssa. Tanssilaji kehittyi Saksassa ja Pohjoismaissa 1960-80 -luvuilla selkeästi tunnistettavaksi paritanssiksi, jota tanssitaan sekä kilpailumuodossa että sosiaalisena tanssina.         

Boogie woogie kaipaa musiikilta ”groovea”, joka syntyy blues- ja swingpohjaisessa musiikissa niin kolmimuunteisuudesta kuin vahvasta ns. ”ränk-kä-tänkästä”.

Jive ja serkut lyövät kättä

Lavoilla nämä kolme lajia mahtuvat mainiosti samalle lattialle ja lopputulos on usein hauska yhdistelmä kahden tanssijan tyylistä. Lajeilla on omat erityispiirteensä, joita kannattaa ilman muuta tutkiskella ja joita treenaamalla sekä oma tanssikäsitys että tanssitaito monipuolistuvat. Erot voivat näyttää pieniltä, mutta mikäli lajien omaa karakteeria halutaan tuoda esiin tarkemmin, niiden ymmärtämisellä ja osaamisella on iso merkitys.

Onnistuneen lavatanssin näkökulmasta yhteiset elementit ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin hienosäätöiset erot, joita voi ruveta harjoittelemaan myöhemmin taidon karttuessa tai mikäli aikoo kehittää osaamistaan lajien tanssikilpailuja kohden.

Yhteisen taustan ja musiikkityylin jatkumon lisäksi yhteisiä asioita ovat: 

• askelikkojen yhteinen rytminen perusta
• samankaltainen askelluksen idea ja samanlainen kuvioiden muodostumisen periaate
• kehon sykkeen merkitys tanssin tunnulle
• parityöskentelyn ja vapaan viennin periaatteet 
• tanssin tunnelma

“Kun jive ja sen serkut pääsevät samaan tanssilattiaan, syntyy juhla, jossa hymy on tärkeämpi kuin täydellinen askel.”