Ennen humppa hallitsi iltaa – miten kesälavat muuttuivat?

Kesälavat ovat suomalaisen tanssikulttuurin ikoni ja saamme olla äärimmäisen ylpeitä tästä maailmanlaajuisestikin täysin ainutlaatuisesta kulttuurista. Ensimmäisiä lavoja perustettiin Suomeen jo 1800-luvulla, niiden kulta-aika sijoittui 1950-60 -luvuille suurten ikäluokkien hakiessa itselleen kumppania. 

Tässä artikkelissa tarkastelen (Lissu) asiaa sekä omista lähtökohdistani että mieheni Lasse Paasikon näkökulmasta vertaillen kokemuksiamme saatavilla olevaan faktatietoon.

1970-80 luvun kesälavat ja nuori tanssijatyttö

Omat kokemukseni ensimmäisistä kesälavakäynneistä sijoittuvat 1970-80 -lukujen taitteeseen kun kilpatanssia harrastavien ystävien kanssa kävimme viettämässä aikaa Oulun alueen lavoilla. Usein pakattiin mukaan teltta ja yövyttiin lavan lähistöllä, nautittiin nuoruuden huumasta ja toki tanssittiinkin. Pääosassa oli kuitenkin yhdessä vietetty aika, tanssiminen oli meille sivuseikka eikä meille kilpatanssin puolelta tuttuja lajeja juuri lavoilla näkynyt, humppaa ja jenkkaa yritimme parhaamme mukaan tanssia. 

Faktaa:

• Tutkija Helena Saarikosken mukaan tanssilavat olivatkin vielä tuolloin nuorten ja nuorten aikuisten kohtaamispaikkoja. Ne olivat paikkoja, joissa rakennettiin ystävyyssuhteita, seurusteltiin ja etsittiin puolisoa.
• Tanssipaikat olivat pääosin paikallisen urheiluseuran tms. talkoovoimin pyörittämiä. 
• Tanssitaito ja sen hankkiminen ei ollut samalla tavalla harrastuksen kohde kuin nykyään. Perusvalssi, tango, humppa ja foksi riittivät pitkälle.

Innostuin kuitenkin lavatanssista ja kävin silloisen poikaystäväni kanssa enemmänkin tanssimassa. Sain harjoitella ”naistenrivissä” olemista ja itselleni täysin outojen ihmisten kanssa tanssimista. Hurahdusta oli kuitenkin tapahtumassa, nyt tanssiminen oli kesälavalle lähtemisessä päällimmäisenä. 

1970-luvun nopeatempoiset humpat soivat ja niiden tahdissa kirmattiin oululaista nilikkuhumppaa.

Lavatanssit opittiin lavoilla tanssimalla, en tuntenut ketään, joka olisi käynyt kursseilla niitä opettelemassa kuin korkeintaan sen verran, että sai foksin ja valssin askeleen haltuun. Näillä käytännössä opituilla taidoilla pärjättiin miten pärjättiin!

Katso, mitä kerron tanssilavaetiketistä.

Kesälavat tanssimuusikon näkökulmasta 1970-luvulta eteenpäin

Mieheni Lasse on kiertänyt kesälavoja muusikon roolissa 1970-luvulta alkaen. Hänen arkistoistaan löytyi vuoden 1977 Sulamith-orkesterin soittolista, josta tekoäly loi alla olevan kuvan. Humppa oli todellakin kova juttu silloin.

1970-80 -lukujen taitteeessa eri kokoonpanoissa soittaessaan kesälavoilla tarjottiin myös hidasta valssia, shufflerockia, swingiä, ”kaihobequinea” ja tietysti TIPUTANSSIA. Henry Theelin hanuristina toimiessaan 1980-luvun alussa Lassen muistiinpanoihin tulivat ensimmäisiä kertoja mukaan cha cha ja bolero. samaan aikaan kun discomusiikki valtasi alaa nuorison keskuudessa.

Mattia ja Teppoa säestäessä (1981-84)  kesälavojen orkesterien oletettiin soittavan eri tempoisia beateja ja discobeatiin pohjautuvia biisejä.

Finlanders perustettiin 1984 ja sen jälkeen ohjelmisto laajeni pikkuhiljaa kohti sitä mitä kesälavoilla nykyään kuullaan. 

Kun Lasse aloitti lavamuusikkona 1970-luvulla, illan ohjelmisto rakentui pääosin valssien, humppien, foksien, tangojen ja muutaman muun rytmin ympärille.

Nykyään tanssiorkesterilta odotetaan hallintaa yli kahdestakymmenestä erilaisesta tanssirytmistä. Muutos kertoo samalla siitä, kuinka paljon myös tanssijoiden osaaminen ja odotukset ovat kasvaneet

Miten kesälavat ovat muuttuneet tanssijoiden näkökulmasta?

Jos 1980-luvulla tanssilajeja oli vain kourallinen ja kursseilla käytiin lähinnä hankkimassa ns. yleissivistävä tanssitaito niin nyt ollaan hypätty kauas tästä. Muutos alkoi 1990-luvun alussa monen tekijän summana:

• pienten ja idyllisten kesälavojen lisäksi rakennettiin suuria viihdekeskuksia
• lajin ohjaajakoulutukset alkoivat, valmistuneet ohjaajat perustivat tanssiseuroja eri puolille Suomea ja näiden seurojen toimesta syntyi Suomen Seuratanssiliitto Susel. Lavatanssista tuli harrastus muiden liikunta-alan ja vapaa-ajan harrastusmuotojen rinnalle, enää se ei ollut vain sosiaalinen tapahtuma. 
• edellisestä johtuen lajivalikoima ja lajien sisällä oleva opetuksen sisältö monipuolistui. 
• aktiiviset tanssinharrastajat siirtyivät kesälavoille TANSSIMAAN ja viettämään sillä tavalla yhteistä aikaa ystävien kanssa. 
• tanssijoiden tapa kuunnella musiikkia monipuolistui, nykyään musiikkia analysoidaan, tulkitaan ja jaotellaan tarkemmin kuin ennen. 

Summa summarum: 5 asiaa, mitkä on kesälavoilla muuttuneet:

1. LAVATANSSISTA ON TULLUT HARRASTUS

Aikaisemmin tanssilavat olivat monelle ennen kaikkea kohtaamispaikka. Tanssimaan opittiin käytännössä tanssimalla. Nykyään yhä useampi käy kursseilla, leireillä ja viikkotunneilla jopa niin paljon, että ei enää ehdi kesälavoille vaan tyydyttää tanssinälkänsä kursseilla ja leireillä. 

Opi lavatanssit helposti verkossa!

2. MUSIIKKIIN TANSSIMISELLA ON UUDENLAINEN ROOLI

Vielä muutama vuosikymmen sitten tärkeintä oli usein perusaskeleen hallinta ja tanssin sujuvuus. Nykyisin puhutaan paljon musiikin tulkinnasta, fraseerauksesta, rytmiikasta ja musiikillisesta vuorovaikutuksesta. Tanssijat kuuntelevat tarkemmin kappaleen rakennetta, instrumentteja ja tunnelmaa. Musiikki ei ole enää vain tanssin taustaa, vaan aktiivinen osa tanssikokemusta

3. PUKEUTUMINEN ON VAPAUTUNUT

Siinä missä ennen lavalle lähdettiin lähes juhlapukeutuneina, nykyisin pukeutuminen on rennompaa. Tanssikengät ovat edelleen monelle tärkeä osa varustusta, mutta muuten tyyli vaihtelee suuresti. Samalle lavalle mahtuvat niin urheilullisesti pukeutuneet aktiiviharrastajat kuin perinteisemmän lavakulttuurin ystävät.

4. HAKUKÄYTÄNTÖ ON MUUTTUNUT

Aikaisemmin lavojen sosiaaliset säännöt olivat hyvin selkeitä. Hakuvuorot, naistenhaku ja miestenhaku rytmittivät iltaa. Perinteet ovat edelleen olemassa, mutta niiden rinnalle on tullut joustavampia käytäntöjä. Yhä useampi hakee rohkeasti riippumatta sukupuolesta, ja monilla lavoilla nähdään myös vaihtuvia rooleja, joissa seuraaja voi viedä ja viejä seurata.

5. TANSSIJOIDEN IKÄJAKAUMA ON MONIPUOLISTUNUT

Vaikka kesälavat olivat alkujaan ensisijaisesti nuorison kohtaamispaikkoja, lavakulttuuri on nyt pitkään yhdistetty yhdistetään usein vanhempiin ikäluokkiin. Mutta, nykyään lavoilla näkyy yhä enemmän myös nuoria, uusia tanssijoita, jotka sulautuvat joukkoon upeasti. Kesälavoille sopivat kaiken ikäiset ja tasoiset tanssijat! 

Siinä missä 1970-luvun nuori tanssikansa etsi ystäviä, puolisoa ja elämyksiä, etsii nykyinen tanssiharrastaja ehkä musiikillisia oivalluksia, hyvää tanssiseuraa ja yhteisöllisyyttä. Lopulta syy palata lavalle on kuitenkin sama kuin ennenkin: elävä musiikki, tanssin ilo ja tunne siitä, että kuuluu johonkin itseään suurempaan.