1900- luvun ensimmäiset vuosikymmenet olivat Euroopassa sosiaalisen paritanssin kehityshistorialle merkittävää aikaa. Lähes kaikki tällä hetkellä käytössä olevat seuratanssit ovat kehittyneet 1900- luvun alun ja 1950- luvun välisenä aikana. Erilaisia leikkimielisiä ja vakavamminkin otettuja kilpailuja käytiin jo lajin alkuaikoina Englannissa klubeilla ja tanssisalongeissa. Tanssittiinko silloin kilpatanssia, seuratanssia vaiko kilpaseuratanssia?
Mullistavat keksinnöt teknologiassa auttoivat tanssimusiikin ja tanssilajien leviämisessä ja aikakauteen liittyneet muutokset elämäntavoissa helpottivat ihmisten asennoitumista tanssimiseen. Gramofoneissa ja radioissa soivat suosituimmat kappaleet, valkokankaalla näytettiin tuoreimpia tanssiuutuuksia ja 1930-40 -lukujen aikana syntyi uusia tanssilajeja toinen toisensa perään.
Kulttuurinen ilmapiiri vapautui ankeiden sotavuosien jälkeen koko Euroopassa ja ihmisillä oli valtava tarve heittäytyä vapaalle. Tanssikulttuuri kukoisti, yhteiskuntaluokkien rajat hälvenivät ja paritansseista tuli kaikkien yhteistä omaisuutta.
Tästä blogista löytyy aiheesta aiempikin artikkeli: Kilpatanssia vai seuratanssia? Käythän lukemassa senkin.
Tanssilajien vakiointi, hyvä vaiko huono? Tekeekö se lajeista kilpatanssia?
Englantilaiset tanssiopettajat ryhtyivät vakioimaan eli yhdenmukaistamaan suosituimpia tanssilajeja 1920- luvulta alkaen. Tanssilajeja tutkittiin; tarkkailtiin niissä käytettyjä kuvioita, liikkumisen tekniikkaa, parin kanssa liikkumisen lainalaisuuksia, soitettua musiikkia ja verrattiin ko. asioita mahdolliseen autenttiseen muotoon ja pyrittiin luomaan yhtenäinen käytäntö opetustoiminnan helpottamiseksi.
Englantilaisten luomat käytännöt otettiin avosylin vastaan koko Euroopassa ja myöhemmin myös muualla maailmassa, ja ne toimivat ns. sosiaalitanssin (=seuratanssi) opetuksen pohjana vielä nykyäänkin kaikilla mantereilla.
Vakiointi on saanut myös paljon vastustusta ja osa vastustajista sanoo sen tappaneen vapaan tanssin riemun, kun vakioinnin myötä asioita opetetaan samasta lähtökohdasta eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa ja näin ihmiset saavat parin kanssa tanssimisesta yksipuolisen kuvan.
Tässäkin kolikossa taitaa siis olla kaksi puolta, ellemme onnistu ottamaan molemmista puolista parhaita paloja ja yhdistämään niitä?
TanssiOnline vuosijäsenyys
199,90 €
(sis. alv)
TanssiOnlinen tanssilajit pohjautuvat vakioituihin lajeihin, mutta niiden opettaminen on suunniteltu että opeteltavat asiat soveltuvat käytettäväksi suomalaisilla tanssilavoilla!
Kilpatanssi eli tanssiurheilu
Tanssikilpailutoiminta käynnistyi samanaikaisesti tanssilajien syntymisen ja kehittymisen kanssa. Eri puolilla Eurooppaa järjestettiin jo 1900- luvun alkupuolella yksittäisiä kilpailuja eri muotitansseissa. Vuosikymmenten saatossa tanssilajien vakioinnin ja kilpailutoiminnan järjestäytymisen myötä tietyt tanssilajit vakiinnuttivat paikkansa eri organisaatioiden järjestämissä kilpailuissa ja ajan kuluessa lajit jaettiin vakiotansseihin ja latinalaistansseihin ja kansalliset ja kansainväliset liitot kehittivät ja kehittävät systeemiä eteenpäin.
Vakio- ja latinalaistanssien nykyinen kilpailullinen muoto on siis kehittynyt usean vuosikymmenen aikana siihen mitä se nyt on ja mitä nykyään kuulee kutsuttavan nimellä ”kilpatanssi”. Kilpatanssissa (tanssiurheilu) näiden vakioitujen lajien taitoon liittyvät asiat hiotaan äärimmilleen, lisäksi kilpailutilanne tuo siihen mukanaan aikamoisen kasan "ei-tanssillisia" elementtejä, jotka saattavat vääristää katsojan kuvaa siitä, mitä parin välillä parhaimmillaan tapahtuu.
Nämä kilpailullisuuteen liittyvät Elementit ovat saaneet tanssiURHEILUlajien kohdalla aikaan sen, että ne näyttävät kovin erilaisilta kuin niiden alkuperäiset muodot.
Seuratanssi eli lavatanssi
Suomalaisessa seuratanssikentässä tanssitaan kuitenkin useampaa lajia, joiden pohja on englantilaisten vakioimissa lajeissa ja joiden perusteita hyvin usein opetetaan vakioitujen lajien pohjalta: hidas valssi, hidas foksi, foksi, tango (joka toki on meillä muuntautunut omanlaisekseen), valssi, cha cha, rumba (rumba-bolero), samba, jive.
Vakioitujen lajien analyysi on ollut tarkkaa ja monipuolista ja aukikirjoitettu tekniikka perustuu siihen, mitä hyvässä ja laadukkaassa tanssissa tapahtuu. Koska lajeja on opetettu vakioidussa muodossa jo vuosikymmenien ajan, myös opetuskulttuuriin on vakiintunut asioita, joiden avulla oppilasta voidaan auttaa ymmärtämään asioita ja syy-seuraussuhteita.
Törmään usein siihen, että seuratanssin ajatellaan olevan ”tekniikasta vapaata” eli että sen tanssiminen pohjautuu fiilikseen. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että paras seuratanssikokemus syntyy fiiliksestä, mutta en ole ollenkaan samaa mieltä siitä että tanssitekniikan opettelu olisi turhaa.
Mitä paremmin keho on viritetty reagoimaan parin viesteihin, sitä varmemmin ”fiilis” syntyy.
taitava keho on valmiimpi ottamaan vastaan viestejä ja taitavaksi oppii vain taitoa eli teknikkaa treenaamalla.
Tuntuu siis hassulta, että tätä tekniikkaa, käsitteistöä tai lainalaisuuksia pitäisi jotenkin piilotella siksi, että jotkut ihmiset ajattelevat sen kuuluvan vain kilpatanssiin!
Kilpaseuratanssi vai seurakilpatanssi
Opettajakollegojen ja koulutettavien opettajien sekä tanssin aktiiviharrastajien kanssa on aina välillä käyty tanssifilosofista pohdintaa siitä mitä tapahtuisi jos tanssiurheilun pitkällä oleva harrastaja tanssisi hidasta valssia tai cha chata sosiaalisessa tilanteessa vieden tanssiurheilun perusvuoroja vapaalla viennillä, tilanteeseen mukautetulla tanssiasennolla ja ottaen huomioon musiikin tyylin ja rakenteen —tanssisiko hän silloin ”kilpatanssia” vai seuratanssia vai onko kyseessä seurakilpatanssi.
Entä kun seuratanssin aktiiviharrastaja osallistuu hitaan valssin tai cha chan tanssikilpailuun, harjoittelee tavoitteellisesti, hankkii kisa-asut jne. —tanssiiko hän edelleen seuratanssia vai muuttuuko se ”kilpatanssiksi” vai onko kyseessä kilpaseuratanssi?
Pöytälaatikoita siivotessani törmäsin alla olevaan 18 vuotta vanhaan artikkeliin vuodelta 2005. Finlanders julkaisi tuolloin omaa fanilehteä 'Käy Tanssimaan', itse opetin tuolloin Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa ja kävimme paritanssiopiskelijoiden kanssa katsomassa Tanssikoulu Jari Aaltosen järjestämiä Kunkkukisoja. Ryhmän opiskelija Jouni Uosukainen vaikuttui näkemästään ja kirjoitti asiasta tekstin, joka julkaistiin Finkkujen lehdessä. Miten viisaita tuo nuori mies silloin puhuikaan ja miten nuo asiat ovat edelleen ihmeteltävissä! Kannattaa yrittää tihrustaa valokuvassa oleva artikkeli läpi!
Opitaan toisiltamme, olemme saman asian äärellä
Paljon on yhtäläisyyksiä, joskin on paljon erojakin. On siis itsestään selvää että opettajan pitää tietää ja ymmärtää mitä opettaa ja kenelle opettaa. Soveltamisen kykyä tarvitaan paljon, mutta näinhän se on kaikessa muussakin opettamiseen liittyvässä: asiat pitää pystyä esittämään oppilaille niin, että ne ovat heille tarkoituksenmukaisia ja ymmärrettäviä ja sopivia heidän taitotasolleen.
On olemassa asioita, joita ilman hyvä ja laadukas tanssi ei onnistu: vaikkapa vartalonkäyttö ja kääntyminen vakiotanssityyppisissä lajeissa tai painontunteen ymmärtäminen ja painon asettaminen lattareissa. Näihin löytyy vastauksia vakioidusta tekniikasta ja kun opettaja pystyy johdonmukaisesti ja oikea-aikaisesti tuomaan asioita esille opetuksessaan, oppilas oppii lainalaisuuksia, joita pystyy itse soveltamaan uusiin askelikkoihin ja kuvioihin.
Vastaavasti on olemassa asioita, joita ilman ”fiiliksellä tanssiminen” ei onnistu. Luovuus, uskallus irrottautua opitusta, rohkeus heittäytyä hetkeen ovat seuratanssissa vahvoja asioita, joiden ottaminen vahvemmin mukaan kilpatanssikentän opetuksessa voisi tuoda pareille uudenlaisia onnistumisen kokemuksia.
Kilpatanssista seuratanssia
Mitä tapahtuu oikeasti, jos kilpatanssilajien (tanssiurheilu) päältä riisutaan pois kaikki kilpailulliset elementit ja siirretään ne takaisin sosiaaliseen ympäristöön, jossa soiva musiikki, viejä ja seuraaja sekä tanssilaji keskustelevat? Silloin päästään hyvin lähelle alkuperäistä ajatusta seuratanssista:
Päästään nauttimaan siitä tunteesta, joka syntyy, kun kaksi kehoa keskustelee soivan musiikin välityksellä ja luo tanssia, joka syntyy siinä hetkessä eikä palaa koskaan täysin samanlaisena takaisin.
Eli päästään takaisin siihen, mitä englantilaiset tanssinopettajatkin lähtivät hakemaan 1920- luvulla tutkiessaan hidasta valssia ja tangoa ja kymmenen vuotta myöhemmin sambaa, rumbaa jne. ja mikä on myös pitkällä olevien tanssiurheilijoiden tavoite!
Toivottavasti osaamme seuratanssin opetuksessakin hyödyntää englantilaisten tarkoin tutkimia oppeja vakio- ja latinalaistanssien liikkumistavasta ja niistä lainalaisuuksista, jotka ovat vääjäämättä olemassa ihmiskehon liikkuessa.
Miksi keksisimme uudestaan asiaa, joka on jo keksitty? Pidetään vain tarkoin huoli siitä, että se ei muutu joksikin muuksi ja nautitaan sen olemassa olosta jalostamalla sitä hellävaroin ja ajatuksella.
⭐️Suomalainen valssi versus wieninvalssi?⭐️
Ajatteletko, että nämä kaksi valssia ovat täysin erilaisia eikä wieninvalssia voi käyttää tanssilavoilla? Kurkkaa TanssiOnline instagrammista reels-video.
