Kilpatanssia vai seuratanssia?

Ballroom dance on yhteinen, englanninkielinen vastine vakioiduille, Suomessa yleisesti käytetylle "kilpatanssi" -termille eli vakio- ja latinalaisille tanssilajeille, joita tanssitaan sekä tanssiurheilukilpailuissa. Lisäksi useaa näistä lajeista tanssitaan samannimisinä myös suomalaisilla tanssilavoilla.

Tanssiurheilu- ja tanssilava-areenoilla yhteisiä lajeja ovat valssit (nopea ja hidas), foksit (foksi, hidas foksi), samba, cha cha, rumba ja jive. Tangokin, joskin suomalaisilla on oma tapansa tanssia sitä ja tämän lisäksi quickstep on myös laji, josta saa helposti kivoja mausteita lavoilla tanssittavaan nopeaan foksimusiikkiin.

Lue Lissun artikkeli Foksia Quickstepin mausteilla.

Jostain syystä kuitenkin mielletään, että seuratanssi ja kilpatanssi ovat eri lajit ja perustuvat erilaiseen liikekieleen ja erilaisiin arvoihin. Kun laji viedään tanssiurheilussa "huippuunsa" GP-tasolle ja verrataan sitä lavoilla tanssittaviin versioihin ero on toki suuri, mutta lajien pohja ja perusta etenkin opetuksen näkökulmasta on hyvin samanlainen.

Kilpatanssi eli ballroom dance on useiden seuratanssilajien pohja

Tiesitkö, että tanssiurheilukisoissa tanssittavat lajit on alun alkujaan vakioitu tanssinopetuksen yhtenäistämiseksi ja että lajien vakioinnissa alkaa olla kulunut jo 100 vuotta. Vakiointi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että yksittäinen tanssinopettaja tai useamman tanssinopettajan muodostama taho on analysoinut sitä, miten tiettyä lajia tanssitaan ja sopinut, miten eri asioita kirjataan ylös. Mitkä ovat sen tanssilliset perusteet, mitä kuvioita siinä tehdään, minkälaiset parityöskentelyyn liittyvät asiat ovat lajille tyypillisiä. Analysoinnin jälkeen asiat on kuvattu kirjallisessa muodossa ja näin syntyivät ensin vakiotanssien tekniikkakirjat ja myöhemmin vastaavat latinalaistansseista. Tämä työ tehtiin englannissa sikäläisten tanssinopettajien toimesta ja noissa tekniikkakirjoista löytyy sen aikaisen ”ballroom dance”n perusteet. 

Alla oleva YouTube- linkki vie sinut vuoden 1963 Ballroom Dance kilpailuihin Lontooseen. Vajaa 60 vuotta sitten tanssiurheilu näyttäytyi ainakin kirjoittajan silmään hyvin samankaltaiselta mihin törmää tällä hetkellä lavoilla. Pitkä matka on tultu siihen mitä tämän päivän tanssiurheilun kansainvälisten mestaruuskisojen tanssi näyttää!

Ballroom dance -nimi viittaa siihen, että näitä lajeja tanssittiin ballroomeissa eli juhlavissa saleissa, joista myöskin tämän hetken tanssiurheilukilpailujen historia alkaa. Mutta, lajeja tanssittin alkuun enimmäkseen sosiaalisessa muodossa, kilpailutoiminta tuli mukaan vasta pikkuhiljaa ja kehittyi vuosikymmenten ja nyt jo vuosisadan saatossa omaan suuntaansa ja on ymmärrettävää, että nämä lajit näyttäytyvät harrastajan silmään hyvin erilaisilta nyt kun yhteisestä alkutaipaleesta on kulunut vuosikymmeniä.

Opetuksen pohjalla on samat asiat

Tanssilajien pohja ja perusta on kuitenkin pysynyt koko tämän ajan samana. Tanssiurheilupuolella eli kilpatanssissa asioita opetetaan valtaosin edelleen näiden tekniikkakirjojen pohjalta ja niissä olevaa tietoa arvostetaan äärimmäisen paljon joka puolella maailmaa.

Jokainen, joka on näitä teoksia syvemmin opiskellut ja ymmärtää eri lajiperheiden oleelliset piirteet, pystyy käyttämään niissä olevaa tietoa hyväkseen sekä tanssiurheilun että seuratanssin opetuksessa. Se mitä opettajan pitää pystyä tekemään on ymmärtää, mitä tarkoitusta varten oppilas harjoittelee tanssilajia —suuntaako hän tanssiurheiluharrastuksen puolelle vai hyödyntääkö oppejaan sosiaalisessa tanssitilanteessa, esimerkiksi lavatansseissa. 

Seuratanssipuolen opettajat suhtautuvat tekniikkakirjoihin usein valitettavasti hieman epäilevästi. Osa ymmärtää niiden sisällön merkityksen, jaksaa opiskella asiaa ja pystyy hyödyntämään käsitteitä ja asioita opetuksessaan, osa on sitä mieltä että kirjoissa oleva tieto kahlitsee tanssia liikaa ja antaa liian tarkat määreet eri asioille. Rajat ovat muoto rajattomuudelle taas kerran ja tässä kohtaa se mielestäni tarkoittaa sitä, että jos jaksaa käyttää opiskelussaan aikaa tekniikan tarkkaan tutkmiseen siitä pystyy sen jälkeen päästämään irti ja soveltamaan sitä hyvinkin luovalla tavalla pitäen perusasioita ja käsitteistöä kuitenkin opettamisen lähtökohtana.

Miten opetus eroaa kilpatanssissa ja seuratanssissa?

Otetaan tässä esimerkkitanssiksi hidas valssi, jota tanssitaan sekä tanssiurheilupuolella että tanssilavoilla.

Katsopa alla oleva video, jossa näet kaunista ja selkeästi tanssittua hidasta valssia. Onko tanssi sinun silmääsi kilpa-vaiko seuratanssia?

Tanssija ja tanssinopettaja Antti Aho ja tämän vuoden Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmassakin mukana oleva Anniina Koivuniemi tanssivat tässä valssin vakioituja kuvioita eli tekniikkakirjasta löytyviä kuvioita vapaalla viennillä suljetussa tanssiasennossa, jossa ei ole haettu kilpatanssille tyypillistä muotoa.

TTK:n ensimmäiseen liveen Anniina ja parinsa Ernest Lawson ovat valinneet tanssikseen perisuomalaisen tangon, En kasvojas muista. Ohjelmaformaatin tanssityyli pohjautuu kuitenkin kilpatanssitekniikkaan ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten Anniina on yhdistänyt tämän tunnelmallisen biisin ja tanssiurheilutangon liikekielen.

Hidas valssi lavatanssina

Lavatanssi on vapaata sosiaalista tanssia, jossa on vapaus tulkita musiikkia haluamallaan tavalla, vapaus synnyttää omia persoonallisia kuvioita ja jossa vienti-seuraamisen opettelulla on iso merkitys, koska perusajatuksena on se, että tanssija pystyy tanssimaan lajia eri ihmisten kanssa vuorovaikutteisella tavalla. 

Oletusarvoisesti lähes jokainen tanssinopettaja kuitenkin haluaa, että valssin kaunis keinahtelevuus tulee opetettua jo alkuvaiheessa ja tätä lähdetäänkin opettelemaan nousu-ja laskuharjoitusten avulla yleensä ihan ensimmäisellä tunnilla joko valssin neliön tai liikkuvien vaihtoaskelten kautta.

Ensimmäisinä kuvioina opetellaan tavallisimmin vaihtoaskeleet liikkuen (right foot, left foot closed changes) tai näistä muodostettu valssin neliö ja sen jälkeen opetellaan yleensä oikealle ja vasemmalle kääntyminen (natural, reverse turns). Viejiä kannustetaan viemään asioita luovasti ja seuraajille korostetaan kuuntelemisen tärkeyttä. Viejä siis päättää missä kohtaa tanssia tanssii käännöksiä ja sopeuttaa niiden käännösmäärää tanssitilanteeseen sopivaksi.  

Ensimmäisinä kuvioina opetellaan tavallisimmin vaihtoaskeleet liikkuen ja sen jälkeen opetellaan yleensä oikealle ja vasemmalle kääntyminen (natural, reverse turns). Viejiä kannustetaan viemään asioita luovasti ja seuraajille korostetaan kuuntelemisen tärkeyttä. Viejä siis päättää missä kohtaa tanssia tanssii käännöksiä ja sopeuttaa niiden käännösmäärää tanssitilanteeseen sopivaksi.  

Tanssiasento on suljettu tanssiasento, jota mukautetaan kunkin parin kanssa sopivan tuntuiseksi käsivarsien korkeuden ja tanssietäisyyden osalta, keho pidetään rennon kannateltuna. 

Kun hitaan valssin perusteet osataan, lähdetään tavallisimmin varioimaan käännöksiä opettelemalla vaikkapa kehräkäännös (natural spin turn) tai jonkinlainen hidastuskäännös (aika usein natural turn with hesitation). Rytmirikkoakin saatetaan kokeilla vaikka chassen avulla (tekniikkakirjasta löytyy useita) ja kenties opetellaan myös avauksia eli promenaadeja (tähänkin löytyy tekniikkakirjasta useita vaihtoehtoja). Mitä pidemmälle taidossa mennään sitä enemmän tanssijoita kehotetaan kokeilemaan ja kehittelemään omanlaisiaan juttujaan, jotta persoonallinen ote tanssiin säilyy, mukaan lisätään kenties myös kauniita taivutuksia ja linjoja.

Opetuskulttuurissa korostuu asioiden variointi ja se, että ”ei ole oikeaa eikä väärää tapaa” ja että olisi hyvä pystyä tanssimaan asioita erilaisten parien kanssa. 

Hidas valssi (valssi) kilpatanssina

Tätä lajia kutsutaan tanssiurheilupuolella nimellä valssi, ei hidas valssi, kun taas seuratanssijoiden valssi on tanssiurheilupuolellan nimeltään wienin valssi.

Kilpatanssin opetuksen lähtökohtana lienee lähes kaikilla opettajilla ja valmentajilla on se, että tanssija jossain kohtaa harrastustaan osallistuisi kilpailuihin. Tämän vuoksi opetus etenee tavallisimmin tanssiurheiluliiton sääntöjä mukaellen. Säännöissä on erinomaisen looginen systeemi opetuksen etenemiselle eli tasoluokat, joissa opetellaan tiettyjä lajeja ja niiden sisällä tiettyjä kuvioita. 

Kilpatanssin alkeisopetuksessa valssista opetellaan käytännössä aina valssin neliö eli vaihtoaskel eteen/taakse joko paikallaan tai tilassa liikkuen (right foot, left foot closed changes) ja sen kautta harjoitellaan samaa asiaa kuin lavatanssin opetuksessa eli valssin kaunista keinahtelevaa tunnelmaa eli nousujen ja laskujen vuorottelua. 

Ensimmäisinä kuvioina opetellaan oikealle ja vasemmalle kääntyminen (natural, reverse turns). Koska tavoitteena on se, että tanssija jossain kohtaa tanssii näitä tanssiurheilukilpailuissa, ne opetellaan tekniikkakirjan mukaisilla käännösmäärillä ja pyritään tanssimaan noudattaen niitä niin hyvin kuin se on mahdollista.

Seuraavaksi opetettavia kuvioita ovat usein kehräkäännös (Natural Spin turn), chasse (progressive chasse to right) ja aika usein myös hidastuskäännös (natural turn with hesitation). Avaukseen eli promenaadiinkin tutustutaan samoihin aikoihin. 

Tanssiasento on suljettu tanssiasento, johon mahdollisen tulevan kilpailu-uraa siintäessä opettajan mielessä pyritään löytämään tanssiurheilulle tyypillistä muotoa. 

Opetuskulttuuri on muotoutunut kilpatanssissa hyvin pitkälti koreografiaan pohjautuvaksi eli alkeiden oppimisen jälkeen lähdetään opettelemaan tietyistä kuvioista muodostuvaa koreografiaa, jota harjoitellaan aina samassa muodossa. Tällöin voi olla, opettajasta riippuen, että vienti-seuraamisasioita ei juuri harjoitella vaan molemmat opettelevat selkeästi oman osuutensa ja hiovat sen tanssimista yhdessä oman parin kanssa. Tavoitteenahan on oppia tanssimaan tyylipuhdasta ja tanssillisesti selkää hidasta valssia, tanssiurheilun lähtökohdista.

Parin kanssa tanssiminen on paritanssia

Huomasit edellisistä kappaleista varmaan, että valssin / hitaan valssin kyseessä ollen alkeisopetus kulkee hyvin pitkälti samaa reittiä. Lajin tanssillinen perusta on sama, alkeisopetuksessa ja vielä sen jälkeenkin käytettävät kuviot ovat samoja ja tanssiasento on sama.

Opettajaa ohjaa siis se, opettaako hän paria tanssilavoille vaiko kilpalattioille ja tämä asia määrittää myös pidemmällä olevan opetuksen sisältöä. Peruskuvioiden jälkeen seuratanssin opettaja voi käyttää hyväkseen tekniikkakirjoissa olevia haastavampia kuvioita tai voi kehitellä omanlaisiaan kuvioita, joille kuitenkin useimmiten löytyy nimi myös tekniikkakirjasta. Suljetussa tanssiotteessa kahden tanssijan liikkuessa yhdessä  pystyasennossa liikemateriaalin mahdollisuudet ovat loppujen lopuksi rajalliset, joten kaikki ”keksityt” kuviot on luultavasti jo vakiotanssitekniikassa kuvattu eli pyörää on turha keksiä uudestaan!

Vastavaa analyysiä voisimme tehdä kaikkien "yhteisten" lajien opetuksesta, jopa tangon joskin suomalaisessa tangossa on omat erityispiirteensä. 

Kolme olennaista eroa kilpatanssi versus seuratanssi

• Iso ja näkyvä ero on kehon muoto ja tanssiasento. Lavatanssissa näiden muoto on hyvin vapaa ja voi olla eri pareilla hyvin eri näköinen, kilpatanssissa kehoon ja tanssiasentoon haetaan lajille tyypillistä ryhtiä ja asennon laajuutta.
• Toinen iso opetuksellinen ero on se, että lavatanssissa pidemmällä oleville tanssijoille opetetaan kuviomateriaalin osalta yksittäisiä kuvioita kun taas kilpatanssissa opetellaan kuvioista koostuvia koreografian pätkiä. Lavatanssija viejä ottaa yksittäisiä kuvioita käyttöönsä omalla persoonallisella tavallaan, tanssiurheilija opettelee lyhyiden yhdistelmien eli amalgamaatioiden kautta luontevaa tapaa yhdistellä kuvioita toisiinsa.
• Kolmas ero on musiikintulkinnan opettaminen. Lavatanssissa musiikin tulkinta käsittää biisin tunnelman ja rakenteen tulkitsemista erilaisilla kikkailuilla ja luovilla hullutteluilla kun taas kilpatanssipuolella musiikin tulkintaa pyritään tekemään koreografiassa olevien kuvioiden sisällä viivyttämällä, aksentoimalla ja muilla keinoilla, jotka kuitenkin pitävät koreografisen kokonaisuuden kasassa ja pysyvät tasoluokkien kuviorajoitusten puitteissa sallittuina. 

Olisi niin hienoa, jos paritanssikentän eri lajiperheiden edustajat (sekä harrastajat että opettajat) pystyisivät näkemään jokaisen yksittäisen lajin hienouden ja ymmärtämään että kun kaksi tanssijaa luo tanssia yhdessä soivaan musiikkiin erilaisissa tanssiotteissa ja -asennoissa asioissa on hyvin paljon yhtäläisyyksiä, joita jokainen meistä voi hyödyntää sekä omassa tanssissaan että opetuksessaan arvottamatta toista lajia paremmaksi kuin toista.

Otetaan oppia toisistamme ja toistemme edustamista tanssilajeista. Näin meistä kaikista tulee osaaavampia ja parempia tanssijoita ja opettajia!