Äiti opetti minulle jo pienenä tyttönä, että asioita pitää osata jakaa kavereiden kanssa. Äiti opetti myös omalla esimerkillään, että kun jakaa omaa osaamistaan ja tietoaan eteenpäin, saa aikaa paljon hyvää mieltä ja itselle tärkeät asiat saavat uusien ihmisten käsissä uuden suunnan. Niinpä äiti oli aina valmis auttamaan sukulaisia ja tuttavia niissä asioissa, joita koki hallitsevansa. Lisäksi hän pyytettömästi auttoi omia terveydenhuoltoalan opiskelijoitaan eteenpäin urallaan opintojen jälkeen ja auliisti antoi omaa materiaaliaan kollegojensa käyttöön alan oppilaitoksessa.

Tämän kotikasvatuksen turvin opin ajattelemaan jo nuorena tyttönä, että ei ole itseltä pois, jos antaa jotain omasta osaamisestaan muille. Tästä lähti jo kouluttajauran alkutaipaleella ajatus kirjoittaa paritanssikirja niille, jotka haluavat vinkkiä asioihin ja jotka ovat valmiita pohtimaan asioita jonkun toisen ajatusten pohjalta.

Sillä tanssinkentällä, jossa minä nuoruuteni elin asioiden jakamisen suhteen oli selkeä kahtiajako. Osa kentän toimijoista oli valmis tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja jakamaan osaamistaan, mutta mukana oli huomattavan paljon niitä, jotka halusivat tiukasti pitää kiinni ”saavutetuista eduista” eli tietotaidostaan, josta jokainen tanssinopettaja tuolloin oli kuitenkin maksanut tuhansia ja taas tuhansia markkoja (tai euroja) ostamalla oppia itselleen huippuopettajilta. He eivät antaneet omien oppilaidensa käydä muiden tunneilla, he eivät halunneet tehdä yhteistyötä kollegojen kanssa, heidän mielestään heidän valitsemansa tapa oli ”oikea” eikä siitä käyty keskustelua. Ihmettelin tätä silloin ja ihmettelen vieläkin, mikäli törmään tällaiseen ajattelumalliin.

Onneksi näistä ajoista on päästy eteenpäin ja tanssinkentällä tehdään yhä enemmän yhteistyötä tanssin eteenpäin viemiseksi isossa mittakaavassa, ei vain omien oppilaiden kohdalla. 

Koulutustyö opetti paljon

Koulutustoiminnassa mukana oleminen eli tanssinopettajien ja -ohjaajien kouluttaminen lähes 30 vuoden ajan on ollut itselleni silmiä avaava kokemus etenkin seuratanssin kentällä.

Pitkään lajia harrastaneet tanssijat ja nuoret opettajat ovat aikalailla samalla viivalla tiedonjanon ja oppimisen halun suhteen…molemmat ovat pohjattomia! Seuratanssin (lavatanssin) suola ja sokeri on sen monipuolisuus ja siinä ”TÄMÄ ON OIKEIN” -leiman laittaminen oikeastaan millekään asialle on mahdotonta, koska tanssia ja sen opettamista voi lähestyä niin monesta eri näkökulmasta.

Siksi onkin aivan upeaa huomata, että ihmiset kaipaavat opastusta ja neuvoja ja ovat valmiita kuuntelemaan kokeneita opettajia ja tanssijoita ja sen jälkeen toivottavasti jäsentävät asiat itselleen sopivalla tavalla ja muokkaavat saamaansa oppia omanlaisekseen. Tämä prosessin kautta laji ja sen opetus pääsevät kehittymään. 

Paritanssikirja : Parin kanssa paremmin

Parin kanssa paremmin -kirja on kirjoitettu juurikin tämän ajatuksen pohjalta eli siinä on kokeneen, pitkänlinjan opettajan ja kouluttajan ajatuksia seuratanssista, sen olemuksesta ja lajeista, sen pohjalla olevista asioista ja niiden opettamisesta (tai oppimisesta) ja niistä asioista, mitä voisi tehdä parin kanssa paremmin, jotta yhteinen tanssi tuntuisi mahdollisimman hyvältä.

Lyhykäisyydessään kirja haastaa pohtimaan seuraavia asioita:

  • Mitä on seuratanssi? SEURAtanssia, seuraTANSSIA vaiko SEURATANSSIA?
  • Mitä on opettaminen ja oppiminen yleisellä tasolla?
  • Mitkä ovat seuratanssin pohjalla olevat ydinasiat ja miten nämä ovat omaan opetukseeni löytyneet?
  • Mitä kuului lavoilla tavallisimmin tanssituille lajeille kirjan kirjoittamisen aikoihin (2012)?

Seuratanssin ytimessä

Ydinkeskeinen oppiminen/opettaminen ja siihen liittyvät asiat ovat tämän paritanssikirjan pääroolissa ja mukana onkin paljon konkreettisia harjoitteita, joiden kautta saadaan kehitettyä seuraavia asioita: Keho ja sen liikkumismallit, kommunikaatio (minä, minä ja pari, me ryhmässä) ja vuorovaikutus sekä musiikki. Myös tanssilajien kohdalla on mukana harjoitteita, joilla liikkumista saadaan halutunlaiseksi. 

Tarviiko olla samaa mieltä?

Ei tarvitse olla samaa mieltä, enkä missään nimessä edes toivo sitä. Se, että asioita pohtii jonkun toisen ajatusten kautta auttaa kehittämään omaa ajattelua ja ymmärrystä ja laajentamaan näkemystä. Haluatko lähteä kokeilemaan asioita kirjan ehdottamalla tavalla ei sekään ole merkityksellistä eikä myöskään se, että kokeilet mutta päätät että tämä ei ole sinulle hyvä tapa.

Halusin tuolloin ja haluan edelleen tällä kirjalla nimenomaan takakannessa olevan tekstin mukaan:

  • haastaa tanssin parissa työskenteleviä ihmisiä ja tanssin harrastajia kyseenalaistamaan, pohtimaan ja hakemaan uusia ratkaisuja tuttuihin asioihin. 
  • Tuoda selkeyttä ja ymmärrytstä paritanssin perusopetuksen parissa työskentelevien opetustyöhän
  • Tarjota eri paritanssilajien harrastajille mahdollisuuden löytää yhteisiä asioita eri lajiperheiden kesken
paritanssikirja

Tätä vuonna 2012 painettua kirjaa on kertaalleen tilattu lisää ja vintissä on pari kirjapinoa jäljellä.  Pinon pienentyessä ajatukset siirtyvät yhä vahvemmin tulevaisuuteen ja ”uudistetun version” kirjoittamiseen….tämä kirja jääköön pinojen häviämisen myötä historiaan, vaikka täytyy rehellisesti tunnustaa että ajatukset opettamisesta, tanssinoppimisesta ja eri lajien tilanteesta eivät kovin paljoa ole tässä vajaassa kymmenessä vuodessa muuttuneet…ehkäpä vain kirkastuneet, joten jossain kohtaa nämä kirkastuneet ajatukset pitänee päästää sanoiksi paperille ja sitä myötä uudeksi kirjaksi. Ehkä?

Jäikö sinulla jotain kysyttävää artikkelin sisällöstä?
Kysy rohkeasti: info@tanssintahti.com, Lissu 050-4431011.