Yksi tanssinopettajan työhön yleisesti kuuluvista tehtävistä on tanssin arvioiminen muodossa tai toisessa. Pidemmällä oleva tanssinharrastaminen pitää usein sisällään erilaisia tapahtumia, joissa tanssijat vapaaehtoisesti asettuvat arvioitaviksi. Paritanssipuolella nämä tapahtumat ovat pääosin erilaisia kilpailuja, joissa parit asettuvat arvioitaviksi ja odottavat, että heidät asetetaan paremmuusjärjestykseen.
Tanssituomaroinnista yleensä
Tuomarikutsuja tulee minullekin silloin tällöin ja mielelläni teen tätäkin työtä, siinä pääsee aina näkemään tanssikentän tilannetta ja ”trendejä”. Olin mukana tuomaroimassa Seuratanssin SM-kisaa Asikkalassa naistenpäivänä 8.3.2020 ja se kokemus kirvoitti tarpeen pohtia asioita tässä blogissa.
Tanssiurheilupuolella tuomaroiminen on tuttua ja turvallista puuhaa, sitä tuli tehtyä tosi paljon takavuosina ja kun kyse on vakioiduista lajeista, arviointikin on selkeää. Vuosien saatossa itselleni on muodostunut selkeä käsitys siitä, mitä missäkin tanssijan uran vaiheessa tulisi osata ja kilpailevien parien asettaminen järjestykseen on tämän vuoksi helppoa….tai ei se aina helppoa ole, mutta systeemi on perusteltu ja tiedän mitä haluan nähdä lattialla. Lajin arviointiperusteet on kevyellä tasolla aukikirjoitettu, joten nekin ohjaavat tuomarityöskentelyä.
Seuratanssipuolen kisoissa arvioiminen ja etenkin parien sijoittaminen tiettyyn järjestykseen on huomattavasti haastavampaa, koska pohjimmiltaan seuratanssissa on kyse sosiaalisesta tanssista, jossa vakioitujen lajien tanssilliset elementit voivat olla näkyvillä tai sitten eivät ole ja mukana on lajeja, joiden tekniikkaa ei ole aukikirjoitettu lainkaan.
Seuratanssikisoissa ei ole olemassa arviointiperusteita (ellei järjestäjä niitä erikseen laadi), joten tuomarina toimiva henkilö joutuu luomaan omat linjansa itse eli jokainen antaa arvosteluun oman henkilökohtaisen näkemyksensä ja mielipiteensä, joka voi olla poikkeava toisen tuomarin vastaavista. Tuomareiden tanssi- ja koulutustausta on hyvin laaja, mukana voi olla pitkällä olevia tanssinharrastajia, entisiä kisaajia, tanssinohjaajia ja -opettajia.
Pohdittavia ja hoksattavia asioita
Asiat, joita jokaisen tuomarina toimivan on syytä pohtia ovat ainakin seuraavat:
Mikä on se asia, mitä minä haluan nähdä tanssissa yleensä?
Mitä haluan nähdä juuri tässä arvioitavassa tanssilajissa?
Minkä painon annan parityöskentelylle, tanssitekniikalle, musiikkiin tanssimiselle, näyttävyydelle, viihdyttävyydelle jne.
On erittäin hyvä että raadissa on useampia tuomareita, 8.3.2020 kisassa meitä oli seitsemän eli tanssijat saivat seitsemän asiantuntijan arvion ja mielipiteen tanssistaan ja lopputulos määräytyi, kuten kaikissa kisoissa, selkeän pistelaskujärjestelmän avulla. Toivottavasti kisaajat ja katsojat ymmärtävät sen, että tällaisessa arviointitavassa ei ole oikeita eikä vääriä mielipiteitä, ei parempia eikä huonompia tuomareita. Järjestäjä on valinnut paikalle haluamansa tanssin asiantuntijat kertomaan oman mielipiteensä rakseja ja sijoituksia antamalla.
Asiat, jotka aiheuttavat itselleni päänvaivaa ja pohdiskelua seuratanssikisojen tuomaroinnissa:
Onko minun foksini tai hidas valssini tänä päivänä samanlainen kuin se oli eilen? Näin ei nimittäin ole aina opetuksessa….saatan tehdä hyvinkin poikkeavia ratkaisuja vaikkapa hitaan valssin tai tangon kohdalla ja todeta ne ihan yhtä hyviksi ja toimiviksi.
Olenko riittävän suvaitsevainen tanssia arvioidessani, mihin vedän rajan siinä mikä on ”oikein” ja mikä ”väärin”?
Seuratanssin SM-kisa 2020
Näinkin kokeneelle kehäraakille seuratanssikisojen tuomarointitehtävä on joka kerta yhtä haastava ja arvioinnit aiheuttavat jälkikäteen omassa päässä huomattavasti enemmän pohdintaa kuin tanssiurheilu kisojen tuomarointien jälkeen. Tässäpä siis muutamia ajatuksia eilisestä päivästä.
Toivoisin, että luet alle tämän Uosukaisen Jounin kirjoittaman tekstin. Jouni oli Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa ollessaan opintojensa puitteissa tuomaroimassa Oulun Kunkkukisoja 15 vuotta sitten, mutta teksti on mielestäni edelleen erittäin ajankohtainen. Teksti julkaistiin vuonna 2015 Finlandersin julkaisemassa Käy Tanssimaan -lehdessä.
Tallukan kokoushotelli Asikkalassa on erinomainen paikka kisatapahtuman järjestämiseen ja kisalattia oli Alfa TV:n kuvauksen vuoksi somistettu oikein tunnelmalliseksi. Yleisöä oli valitettavasti vain kourallinen, mutta ilmapiiri oli lämmin ja osallistuva. Näin tiiviistä kilpailussa on mielestäni kaikki puitteet vetovoimaiseksi yleisötapahtumaksi, järjestävän tahon kannattaisi miettiä mitkä ovat ne keinot, joilla markkinarvoa saadaan nostettua.
Tämä Seuratanssin SM-kisa on ainoa tällä hetkellä järjestettävä seuratanssikisa, jossa tulos perustuu useamman lajin yhteistulokseen, muissa kisoissahan arvioinnit tehdään laji kerrallaan. Tässä kisassa siis mestarin tulee olla hyvä useammassa eri tyylisessä lajissa, tänä vuonna tanssittavina olivat hidas valssi, tango, cha cha, fusku ja bugg eli tanssitekniikaltaan hyvinkin eri tyylisiä lajeja.
Tapanani ei oli pohtia asioita etukäteen vaan tykkään kävellä tilanteeseen ja luottaa siihen, että ammattitaito riittää tilanteessa selviämiseen. Heti ensimmäisten tahtien soidessa ja parien lähtiessä liikkeelle tajusin taas kerran, että ”ai niin, tämä seuratanssituomaroiminen ei olekaan mikään helppo juttu, joudun tekemään päätöksiä eri näkökulmasta kuin tanssiurheilukisassa.” Jo alkuvaiheessa, ensimmäisen karsintaerän aikana vahvistui se ajatus, että haluan nähdä tanssillisesti hyvää, helpon näköistä tanssia, sellaista jota olisi itsekin kiva olla tanssimassa.
Mitä ihmettä hyvä tanssi pitää sisällään?
- Se on helpon näköistä, se on hengittävää ja pakotonta, se soittaa tanssijoiden kehoja. Tämä vaatii kehollista läsnäoloa ja hyvää tanssitekniikkaa (sekä yleistä että lajinomaista), mutta toisaalta se vaatii myös irtipäästämistä. Jos tanssitekniikka ja lajille tyypilliset asiat ovat tanssissa päällimmäisenä siitä tulee helposti suorittamista sen sijaan että tanssista nauttisi luovalla ja monipuolisella tavalla, niin kuin seuratanssissa tulisi tehdä.
Tässä asiassa jouduin taistelemaan oman tanssiteknisen näkemykseni ja lajeihin liittyvän karakteerin kanssa. Mukana oli pareja, jotka tanssivat ryhdikkäinä ja hyvässä tanssiasennossa ja liikkuivat vahvasti tehden lajille tyypillisiä kuvioita pyrkien lajille tyypilliseen tanssitekniikkaan. Toisaalta, parketilla oli myös pareja, joiden keho ei ollut niin kannateltu ja liikkumisen dynamiikka oli heikompaa ja kuviomateriaalikin oli kovin luovaa suhteessa lajin perinteeseen. Äkkiä ajatellen ja omaan taustaani vasten peilaten tuo ensimmäiseksi kuvailemani pari olisi noussut toista ylemmäs, mutta näin ei kuitenkaan välttämättä ollut, koska tanssiminen tarkkaan harjoitellulla tanssitekniikalla ja ”oikeilla” kuvioilla näyttää helposti suorittamiselta ja vahva, voimakas perusliike on helposti kiireinen ja pakotettu…helppous ja hengittävyys puuttuu, katsellessa hengästyy siitä vauhdista ja voimasta jolla asioita tehdään.
- Se on musikaalista, tanssijat soittavat samaa kappaletta orkesterin kanssa. Tanssijoiden perusliike on selkeässä suhteessa biisin peruspoljentoon, liikedynamiikka seuraa biisin rakenteessa olevia muutoksia joko mukaillen niitä tai tanssien niitä vastaan (tämä toisi uudenlaista mielenkiintoa tanssiin). Tanssin ja biisin rakenne kulkevat käsikädessä eli tanssijat seuraavat melodian fraasitusta ja saumakohtien fillauksia tai breikkejä mielenkiintoisella ja monipuolisella tavalla.
Musiikkiin tanssiminen on mielestäni asia, jota lähes jokaisen kisaparin olisi hyvä kehittää. Siinä vaiheessa, kun tanssi on selkeästi suhteessa perussykkeeseen tekeminen näyttää rauhalliselta vaikka kyseessä olisi miten nopeatempoinen laji. Liikedynamiikan muutokset ovat kisatilanteessa tosi haastava asia, koska mitä todennäköisimmin sinä ja parisi tunnette muutoksen, mutta näkyykö se tuomareille ja yleisölle asti onkin ihan eri juttu. Fraasien loput ja musiikissa tapahtuvat breikit ym. löytävät kyllä paikkansa, mutta on harmittavaa, että lähes koko lattiallinen tanssijoita tekee niitä suurin piirtein samalla tavalla….aika ennalta-arvattavaa on esim. se, että tangon fraasien lopuissa tai breikeissä tehdään samanlainen linja.
- Se ottaa huomioon parin ja muut tilassa olijat. Katsoja tai tuomari näkee sen, miten pari liikkuu lattialla ja ottaa huomioon muut tanssijat eikä tässä ole yleensä kisoissa minkäänlaista moitteen sijaa. Se, miten parityöskentely toimii onkin asia, joka on vaikeammin silmällä havaittavissa…ulkoapäin katsoessa pitää vain luottaa siihen, mitä aistii parin välisestä kontaktista paria katsoessaan. Se, että pari tanssii toisilleen ei välttämättä tarkoita tiukkaa katsekontaktia tai hymyä parille, vaan se on mielestäni havaittavissa jokaisesta yksilöstä erikseen. Silloin kun ihmisellä on hyvä olla, tunne välittyy ulospäin tietynlaisena rauhana ja läsnäolona jolle ei ole tiettyä ulkoista muotoa. Tämä on siis tuomarin näkövinkkelistä asia, jossa täytyy luottaa omaan intuitioon siitä, minkälaisen tunnelman aistii parin välillä olevan. Jos näen tanssijan, jonka aistin aidosti nauttivan tekemisestään ja jonka tekemisessä on sisäinen rauha, luulen tietäväni että parityöskentely toimii.
Näissä kisoissa huomasin katseeni jatkuvasti siirtyvän niihin pareihin ja yksilöihin, joista olin aistivinani tuon tekemisen riemun ja rauhan, vaikka ympärillä saattoi tanssia teknisesti ja tanssillisesti taitavampia tanssijoita.
Kisojen väliajalla tanssittiin Jaakko ja Johanna -kisa, jossa osallistujat tanssivat arvottujen parien kanssa ilman, että etukäteen tiesivät mitä tanssirytmiä orkesteri tulee soittamaan. Tässä kisassa tanssijat olivat kehollisesti vapautuneita ja aito tanssin riemu paistoi jokaisen osallistujan kasvoilta..töppäyksiä ja epäonnistumisia tuli luultavasti paljon enemmän kuin omassa varsinaisessa kisasuorituksessa, mutta ne eivät menemistä haitanneet.
Tuosta Jounin kirjoituksesta on kulunut 15 vuotta, mutta niin kuin totesin, se on mielestäni edelleen erittäin ajankohtainen ja totta. Jounin sanoin: ” On mielenkiintoista tarkkailla, mihin suuntaan seuratanssi kehittyy tulevaisuudessa ” …etenkin on mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan kilpailuseuratanssi kehittyy tulevaisuudessa. Minun toiveenani olisi, että se kehittyisi ”lavaseuratanssin” suuntaan. Siihen, jossa kaikki kukat saavat kukkia ja jossa ilmaisun vapaus ja monipuolisuus tuottaa uusia ideoita ja jossa omaperäisyyttä arvostetaan.
Summa summarum
Kisapäivä oli hieno, tanssijat olivat huikean taitavia kukin omalla tavallaan ja näin paljon paljon hyvää tanssia. Kiitos kisaajille ja järjestäjille, viedään porukalla tähän liittyviä asioita eteenpäin ja tehdään yhderssä niitä muutoksia, joita koemme tärkeiksi.
Jari on monipuolinen ja ammattitaitoinen kuvaaja, suosittelen lämpimästi hänen palvelujaan.
TanssiOnline vuosijäsenyys
199,90 €
Sis. Alv 24 %
Pääset halutessasi harjoittelemaan SM-kisan lajeja hankkimalla jäsenyyden Online-verkkokaupastamme.
