Verkkokurssien filosofiaa

Olemme verkkokurssipalvelua kehittäessämme joutuneet pohtimaan paljon sitä, mitkä opetukselliset asiat ovat olennaisia silloin, kun tanssinopettelu viedään pois tutusta ympäristöstä eli tanssisalista, jossa opettaja ja oppilas / oppilaat ovat välittömässä vuorovaikutuksessa.

Mitä asiat ovat seuratanssille tyypillisiä?

TanssiOnline-palvelussa opetellaan tavallisimpia suomalaisilla tanssilavoilla tanssittavia tanssilajeja. Suomalainen seuratanssi on ainutlaatuinen ilmiö ja jokainen tanssija voi ja saa tulkita soivaa musiikkia lavoilla omalla tavallaan, sääntöjä tai edes piintyneitä tapoja ei ole olemassa. Ainoa sääntö lienee, että muille ei saa aiheuttaa häiriötä ja piintynyt tapa on se, että tanssia tanssitaan pystyasennossa ja akrobatiakin on suhteellisen vähäistä. 

Jos kiinnostaa pohtia asiaa enemmän, lue Oamkille vuonna 2010 tekemäni opinnäytetyö: Ydinkeskeisyys seuratanssissa.

Miten seuratanssit ovat syntyneet?

Tavallisimmista Suomessa käytettävistä seuratanssilajeista suurin osa on lajeja, jotka ovat kehittyneet perusmuotoonsa siinä vaiheessa, kun sosiaalinen tanssikulttuuri ylipäätään alkoi muotoutua sekä maailmalla että Euroopassa eli 1920-1950 -luvuilla. Englantilaiset tanssinopettajat ovat ”vakioineet” lajeja eli niiden tanssillisia perusteita on kirjoitettu kirjoihin ja kansiin, ns. syllabuksiin. Näitä lajeja ovat mm. valssi, hidas valssi, foksi, tango, cha cha, samba, rumba-bolero, jive....

Tämä vakiointi on herättänyt ”vapaan sosiaalisen tanssin kentällä” paljon ristiriitaisia tunteita ja sen on sanottu kahlitsevan tanssijoita liikaa. Itselleni tämä vakiointi toimii kuitenkin pohjana opetusfilosofialleni —eri lajien vakioidut perusteet on erittäin hyödyllistä ymmärtää, mutta luovuuden tullessa mukaan rajoista pitää osata sopivalla tavalla päästää irti, sekä tanssinopettajana että etenkin tanssijana. 

Kun seuratanssilajia lähtee opettamaan -livenä tai verkossa- joutuu pohtimaan oman lähtökohtansa siihen, mitä asioita lajista opettaa, jotta ne varmasti toimivat sosiaalisen tanssin kentällä, jossa tanssiminen perustuu vapaaseen vientiin eli improvisaatioon sekä hetkessä elämiseen musiikin, tanssitilan ja lattialla olevan väkimäärän suhteen.

Lähdenkö liikkeelle soivasta musiikista ja opetan ihmisiä tulkitsemaan sitä välittämättä tanssilajista tai sen tekniikasta, opetanko tiukkaa tekniikka ja hirmuisen määrän eri kuvioita ja annan ihmisten soveltaa niitä vai valitsenko jonkun muun tavan.

Jokaisella seuratanssinopettajalla lienee kuitenkin tavoitteena se, että oppilas saa eväitä selvitä sosiaalisesta tanssitilanteesta mahdollisimman hyvin. 

Mitä tarkoittaa "selvitä mahdollisimman hyvin" seuratanssissa?

Minulle se tarkoittaa sitä, että tanssija yksilönä on kykeneväinen sopeutumaan tanssitilanteeseen jokaisen vastaantulevan tanssijan kanssa, antamaan yhteiseen tanssiin oman aktiivisen panoksensa ja näin luomaan tanssihetkestä ainutlaatuisen kokemuksen, joka ei sellaisenaan tule takaisin toista kertaa.

Näkemykseni mukaan tämä vaatii tanssijalta kehollista osaamista ja sen soveltamisen taitoa eri tanssilajeissa, heittäytymisen taitoa, ymmärrystä soivasta musiikista ja ensisijaisesti aitoa läsnäoloa. Mitä pidemmällä nämä taidot ovat sitä monipuolisemmin niitä voi käyttää ja sitä useamman tanssijan kanssa pääsee ”flow-tilaan”, joka voi syntyä yhtälailla aloittavan tanssijan kuin konkaritekijän kanssa. 

Mitä näistä asioista voi harjoitella verkkokurssilla?

Aloitan siitä, minkä asioiden osalta näen verkko-opetuksen haasteelliseksi: ne ovat heittäytyminen ja aito läsnäolo.

Kehollisten taitojen opettelu, tanssilajien perusteiden opettelu, musiikkiin liittyvien asioiden opettelu onnistuvat verkko-opetuksessa erinomaisesti —opiskelu on erilaista kuin opettajan ollessa läsnä livenä, mutta täysin mahdollista ja mikä parasta, se mahdollistaa oppijalle sen että voi edetä täysin omassa tahdissaan. 

Kehollisten taitojen ja tanssilajien perusteiden opettelu

Verkko-oppimisessa näen äärimmäisen tärkeänä sen, että oppilaalla on mahdollisuus oppia ymmärtämään asioita, liittämään asioita toisiinsa ja siirtämään yhdessä asiassa opittua tietoa toiseen. Opettaja ei ole livenä antamassa palautetta, joten pystyäkseen arvioimaan oppimistaan oppilas tarvitsee enemmän tietoa opetettavan asian ympäriltä kuin livekurssilla, jossa palaute on suoraa ja tulee useimmiten joko opettajalta tai tanssiparilta. Verkko-opetuksessa oppilas rakentaa omaa oppimistaan itse ja toimii myös itse itsensä palautteenantajana: olenko ymmärtänyt asian, pystynkö soveltamaan asiaa käytäntöön? 

Tämän vuoksi käytämme Online-kursseilla vakioitujen lajien käsitteistöä niiden lajien kohdalla, joissa se on mahdollista. Samoin pyrimme puhumaan yleisistä kehollisista asioista yleisesti käytetyillä termeillä ja selventämään nämä termit oppilaalle.

Kurssien tekstilaatikoissa on paljon ristiinlinkkauksia sivuston sisälle…jos mainitaan, että hyvä lapatuki on tärkeää, jotta tanssiasento tuntuu hyvältä vieressä on linkki lapatuki-termin selitykseen ja kehonhuolto-kategoriassa olevaan lapatukiharjoitukseen. Jos opetuksessa mainitaan, että vastaliike aloittaa käännöksen, tekstilaatikosta löytyy linkki Lissun tanssitermeihin käsitteen selitykseen ja ehkä myös erilliseen harjoitteeseen. 

Kuvioiden nimet ja niiden käyttäminen on myös asia, joka keskusteluttaa paritanssinopetuksen kentällä. Niiden osalta päädyimme siihen, että pyrimme antamaan kuviolle suomenkielisen nimen, mutta tekstilaatikossa mainitaan myös englantilainen vakioitu nimi, mikäli kuviolla sellainen on. Ja hassua on se, että useimmille sellainen löytyy…vaikka Onlinekurssien kuviomateriaali on hyvin samanlainen kuin mitä lähes kaikilla paritanssin alkeiskursseilla opetetaan.  Vakioituja nimiä ei vain ole tapana käyttää opetuksessa kovin yleisesti. 

Käsitteet, tanssitekniset perusteet ja kuviomateriaali on valittu näiden tekniikkojen pohjalta lisäten niihin lavoille sopivia mausteita ja vapauksia. Se, että lajeilla on selkeä tanssitekninen pohja ja käsitteistö jota käytetään johdonmukaisesti peruskursseilta konkareiden lisämateriaaliin auttaa myös oppilasta rakentamaan omaa oppimistaan ja ymmärtämään mitkä asiat ovat yhteisiä kaikille lajeilla ja mikä on tietylle lajille tyylinmukaista. 

Vakio- ja latinalaistyyppiset lajien opetus pohjautuu niiden aukikirjoitettuun tekniikkaan, jota Lissu pitkän kokemuksen kautta soveltaa suomalaiseen seuratanssiin sopivaksi.

Mitä tanssijan tulisi ymmärtää tanssimusiikista? 

Musiikilla on yllättävän iso merkitys tuon aiemmin mainitun ainutlaatuisen tanssihetken syntymiselle ja useimmiten tuossa hetkessä musiikissa on tärkeää se, minkälaisen tunnelman musiikki synnyttää. Fakta taitaa kuitenkin olla se, että mitä selkeämmin pari liikkuu yhdessä suhteessa soivan musiikin perussykkeeseen tulkiten eri tavoin biisin rakenteessa tapahtuvia asioita ja kenties luonteenomaisen rytmikerroksen mukanaan tuomia lajinomaisia asioita sitä taatumpaa on, että hetkestä tulee ainutlaatuinen. 

Tästä voimme päätellä, että jos tanssija ymmärtää soivaa musiikkia hyvin ja oppii ymmärryksen kautta aistimaan siitä erilaisia asioita, musiikin ja biisin tulkitseminen on helpompaa. 

Aloittelevan tanssijan on hyvä oppia kuulemaan, mikä tanssirytmi kulloinkin soi, mitä tanssilajia siihen voisi valita tanssittavaksi. Pidemmällä oleva tanssija kenties haluaa kuulla musiikista erilaisia nyansseja, taukoja, fillauksia, rakenteen yllättäviä muutoksia jne. 

Paljon kuulee sanottavan, että en vain kuule enkä opi kuulemaan musiikista iskuja enkä mitään muutakaan….lohduttavaa on se, että musiikin perusteiden oppiminen on ”matematiikkaa”. Iskut ovat iskuja, tahdit tahteja ja jokainen oppii niitä halutessaan kuulemaan, jonka jälkeen tanssin ja musiikintulkinnan oppiminen käy huomattavasti helpommin. 

Uudenlaisen oppimisen ja opettamisen tiellä

Verkkokurssien myötä olemme siis uuden ääressä, me opettajat pyrimme tekemään parhaamme, jotta kurssit vastaavat odotuksia ja te oppilaat pääsisitte nauttimaan tanssinoppimisesta uudenlaisella tavalla.

TEHDÄÄN TÄSTÄ YHDESSÄ HYVÄ!