Ergonominen tanssi —miten siihen päästään?

Mitä on ergonominen tanssiminen? Kaunis, luontevasti soljuva ja helpon näköinen tanssi tuotetaan ergonomisen liikkeen avulla eli tanssija on oppinut tuottamaan liikettä niin, että kehon linjaukset ovat kunnossa ja tanssissa käytetyt liikkeet ovat hallittuja ja tanssijan keholle sopivia. 

Tässä artikkelissa pohditaan, miten tanssinopetuksessa ja tietoisessa tanssin harrastamisessa voitaisiin edistää sitä, että tanssija oppisi käyttämään kehoaan ja tuottamaan tanssia niin, että se ei tuota haasteita omalle keholle tai kanssatanssijoille. 

Mistä ergonominen tanssi muodostuu?

Ergonominen tanssi muodostuu useammasta asiasta, jotka kaikki jollakin tavalla johtavat yhteen tärkeään asiaan: ryhtiin. Lavatanssin näkökulmasta voi tuntua hullulta, että ryhdillä olisi kovin iso merkitys tanssimisen laatuun, helppouteen ja taloudellisuuteen, mutta niin vain on. Ryhti sanana tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin kehon kannatus, joka ehkä kertoo paremmin sen, että kyse ei ole stabiilista tilasta vaan asiasta, joka elää ja muovautuu tanssiessa. Muita asioita ergonomisen tanssin löytymisessä ovat kyky käyttää kehoa (jossa on ryhti) ja kyky muovata liike mahdollisimman taloudelliseksi (jossa tässäkin ryhdin muokkaamisella on iso merkitys).

Hain Facebookin Tanssiporukka -keskusteluryhmästä postauksia hakusanalla "vamma" ja sain sieltä muutamia tapausesimerkkejä, siitä minkälaisia vammoja tanssilavalla voi syntyä. Uskon, että suurin osa näistä olisi voitu välttää, jos tanssijoiden tanssi olisi ollut ergonomista. Olen muokannut tapausesimerkkien tekstejä jonkin verran asiaa muuttamatta, jotta niistä ei voi tunnistaa henkilöitä.

Ergonominen tanssi = Tanssia hyvässä ryhdissä

Anna-Kristiina Oja on tehnyt Oamkille opinnäytetyön Ergonomia kansantanssissa.

Anna toteaa työssään, että kaikilla on ryhti. Toisilla huono, toisilla hyvä. Huonous tai hyvyys riippuu tilanteesta, mutta kaikilla on ryhti. Samoin jonkinlainen käsitys siitä, mitä tällä termillä tarkoitetaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole käsitystä, millä tavalla he voisivat hyötyä hyvästä ryhdistä, tai toisaalta siitä, miksi huono ryhti on haitallinen.

Olemme kollegani Anssi Kirkonpellon kanssa kirjoittamassa kirjaa paritanssin ilmiöistä. Anssi kuvaa kirjaan tulevissa teksteissään ryhtiä seuraavasti: Hyvä ryhti ei tarkoita vartalon jännittämistä vaan sen keskeinen ajatus on se, että jokainen nivel, läpi koko kineettisen ketjun, toimii omalla neutraalilla alueellaan välttäen ääriasentoja. Kannatettu vartalo on ojentunut ja pidentynyt, jolloin kehoon syntyy myös sopivaa stabiliteettia, joka mahdollistaa liikkeiden välittymisen paremmin, keholliset yhteydet aktivoituvat. Vartalo ei ole jäykkä vaan vapaa. Ryhdin ja kehonhallinnan parantuessa pois jäävät turhat liikeet, liikeradat selkiytyvät ja liikkumisesta tulee tarkoituksenmukaisempaa. 

Anssin omalla YouTube-kanavalla on mielenkiintoinen video, joka liittyy vahvasti ergonomiseen tanssiin.

Olen Annan ja Anssin kanssa samaa mieltä siitä, että opettaja tekee suuren valinnan tanssijoiden tulevaisuuden suhteen valitessaan, ohjaako kehoa ergonomiseen käyttöön vai jättääkö tämän elementin taka-alalle. Onhan valinnassa kysymys myös terveydestä! 

Seuratanssin kentällä voi tanssia harrastaa pitkäänkin kiinnittämättä huomioita kehon linjauksiin tai tarkempaan liikehallintaan. Seuratanssin liikemateriaali perustuu pitkälti kävelyyn ja erilaisiin pystyasennossa tehtäviin painonsiirtoihin ja sosiaalisessa mielessä tanssittaessa tanssijan ei tarvitse miettiä, miltä oma tanssi näyttää. Toisin on esittävissä ja tarkkaa tanssitekniikkaa vaativissa lajeissa, niissä kehollisten asioiden eli ergonomisen tanssin opettaminen on vahvasti läsnä ensimmäisestä tanssitunnista alkaen. 

Anssi sanoo mielipiteenään, että vartalon osalta alussa riittää hyvä suora ryhti suhteessa painovoimaan ja tukipisteeseen. Tämä on näennäisesti helppo tehtävä. Jos oppijan oma luontainen ryhti ja vartalon kannatus ei ole kovin hyvä, on ryhdin ylläpito paikallaan saati liikkeessä hyvin haastavaa. Ryhti ja vartalon painon kantaminen on kuitenkin kaiken A ja O. Pystyssä tapahtuvien tanssilajien ja varsinkin parin kanssa vertikaliteetin vaatimus on aika suuri. Heikko ryhti ja vartalon painon kantaminen sekä tasapaino-ongelmat haastavat sekä oman että yhteisen liikkumisen. ”                 

Tapaus 1: " Tansseissa herra vei buggia suureleisesti ja riuhtoen eikä välittänyt, vaikka välillä sanoin, että olkaniveliini sattuu tuollaiset pyöritykset ja käännökset."

Kyseinen viejä oli luultavasti vielä tanssimatkansa alkutaipaleella tai, mikäli pidemmällä, ei ollut oivaltanut kannatellun kehon, lapatuen ja käsien raamin oikeanlaista kannatusta ja käyttöä. Se, että kädet ovat kiinni keskustassa ja että vientipiste pysyy lähes paikallaan on olennainen asia avoimen otteen kuvioiden ergonomiassa ja kun tämä onnistuu, vienti on pienieleistä ja miellyttävää. Toivottavasti viejä käy tanssitunneilla, joissa keskitytään kehollisiin asioihin, lapahallintaan ja miellyttävän viennin harjoittelemiseen.

Miksi ryhdillä on niin iso merkitys ergonomiseen tanssiin?

Kehon tukielimistö on kuormitettuna kineettinen ketju, jossa yhden nivelen liike vaikuttaa seuraavaan niveleen niin ylös- kuin alaspäinkin. Kineettisen ketjun vaikutuksesta poikkeamat ryhdissä yhdellä alueella aiheuttavat kompensaation toisaalla. Tämän ansiosta kehomme pystyy toimimaan poikkeamista huolimatta, mutta jo pieni virheasento voi aiheuttaa, etenkin pitkään jatkuessaan ongelmia koko kehossa. Tämä aiheuttaa luultavasti kiputiloja omaan kehoon, jolloin liikkeisiin tulee käytettyä kenties tarpeettoman paljon voimaa mikä puolestaan voi vaikuttaa epämiellyttävästi myös parin tanssimiseen. Tämä voi ilmentyä vaikkapa repivänä vientinä tai raskaan tuntuisena seuraamisena, joiden pohjimmaiset syyt löytyvät usein siitä, että tanssija ei vielä kykene hallitsemaan asentoaan ja tasapainoaan. 

Tapaus 2: "Seuraaja puristi käsiäni cha chassa niin kovasti, että niihin jäi jäljet pitkäksi aikaa."

Seuraajan oma kehon kannatus ja tasapaino olivat luultavasti vielä sen verran heikkoja, että yrittäessään seurata viejän vientiä, hänen on tukeuduttava viejään ja kun tasapaino on hutera, käsillä on helppo tarrata kiinni ja otteesta tulee puristava ja viejälle hyvinkin epämiellyttävä. Mikäli seuraaja saisi apua / malttaisi harjoitella cha chan askelikkoja yksin ja oppisi sitä kautta hallitsemaan tasapainoaan ja vartaloaan lajille tyypillisissä liikkeissä, tanssiminen parin kanssa onnistuisi luultavasti myös kevyemmällä otteella.

Yleensä parityöskentelyssä jäykkä vartalo ja tasapainon menetys haittaa paritanssissa molempien suoritusta. Oma asento, ryhti ja tasapaino tulee säilyttää jotta liikkeen vapaus säilyy. Liikkeen rajoittumisen myötä yleensä rajoittuu myös parin liike. Paritanssissa tämä näkyy esimerkiksi kiinni pitämisenä tai puristavana otteena. Oman tanssin hallinta on myös yhteisen tanssin ja rytmin hallinnan edellytys. Pelkkä perusasennon hallinta ei riitä, kehonhallintaa tulee kehittää siten, että asennon hallinta ja hyvä ryhti säilyy myös liikkeessä sekä yhteisessä tanssissa erilaisissa otteissa ja tilanteissa. Ryhdin välitön vaikutus näkyy liikkeiden hallinnassa, lihasten kyvyssä tuottaa voimaa ja lisäksi hyvä ryhti mahdollistaa kehon koko liikelaajuuden käyttöön saamisen.

Kehon mekaniikka ei voi toimia oikein huonossa asennossa,  siksi asennon ja ryhdin tulisi olla tärkeimpien asioiden listalla paritanssin opetuksessa.

Anssi Kirkonpelto -

Tanssinopettajan tehtävä on mahdollistaa liike, ei estää sitä. Siksi opetuksessa tulisi etenkin alkuvaiheessa kiinnittää huomioita vartalon luontevaan asentoon ja luontevaan suoritustekniikkaan. Tätä toteuttamalla ja toki myös oppilaiden aktiivisella omaehtoisella työllä meillä olisi kursseilla ja lavoilla luultavasti paljon vähemmän puristavia otteita, raskaita kehoja tai repiviä vientejä. Ja tanssista aiheutuneet selkävaivat tai olkapäävaivat luultavasti vähenisivät. 

Ergonominen tanssi = Kykyä käyttää kehoa

Kyky liikkua ja käyttää kehoa on vahvasti yhteydessä tanssiasentoon. Kehon hallinnassa on tulisi oppia pystysuoran tukivoiman käyttö siten, että vartalo ja sen osat on linjattu pystysuoraan suhteessa painovoimaan, tukipintaan ja toisiinsa. Jännittynyt asento tai huono ryhti on oppimisen este. Oikeanlaisia asioita tulisi harjoitella tanssimatkan alusta alkaen ja ydinasioihin tulisi palata aina kun opetellaan uutta, jotta tanssija oppii "laittamaan ryhti- ja kannatusasetukset kohdilleen" uutta kuviota tai uuden tanssilajia harjoitellessaan.

Tapaus 3: "Mietin jatkossa menenkö rumbatunnille, koska edellisellä tunnilla lonkkani kipeytyi niin kovasti."

Rumban ja rumba-boleron painonsiirron viimeinen vaihe "painon asettaminen" tehdään usein niin, että lantio asetetaan sivulle, ikäänkuin "vapautetaan" lepäämään ja sen jälkeen kenties vielä yritetään saada aikaiseksi lantion rotaatio. Mikäli tämän tekee ilman kontrollia, lonkkanivel on todella kovilla. Ergonomisempaa on ajatella painonasettamista oman keskilinjan ympärillä tapahtuvana rotaationa, jolloin lantion työntyminen sivulla jää pois ja liike on helpompi hallita ja kontrolloida.

TanssiOnline Jäsenyys 6kk

129,90 €

Sis. Alv 24 %

Liity jäseneksi ja harjoittele Lissun ja Anniinan kanssa yllä kuvattua rumba-boleron painonasettamista. Löydät siihen harjoitteita Lattarien tekniikkakurssista, joka on tarjolla palvelussa vain jäsenille.

Tule jäseneksi!

Kineettisen ketjun pohjana ovat jalkapohjat, joten jalkaterän hallinnan tulee olla hyvää, jotta ketju pystyy toimimaan optimaalisesti. Jalkojen asento on perustana lantion asennolle, kuin talon kivijalka koko talolle. Tiesitkö, että jalkaterässä on peräti 28 luuta ja jokaisen luun välissä on nivel? Tämä mahdollistaa valtavan määrän erilaisia liikkeitä, joita jokaisen tanssijan olisi hyvä harjoitella ja ylläpitää. Jalkaterä on voiman ja tuen lähde. Se toimii iskunvaimentimena ja koko kehon asennon havainnointiapuna. 

tanssijan liikelaatu on suoraan verrannollinen hänen herkkyyteensä jalkaterän käytössä. 

Grieg, 1994-

Tapaus 4: " Muutaman kerran korko on osunut sopivasti minun akillesjänteeseeni, jalkapöytääni tai kehräsluuhuni. Ne ovat aiheuttaneet sen, ettö ruuhkassa en enää oikein uskalla enkä halua tanssia."

Luultavasti korolla satuttaneen tanssijan keho on ollut liian takapainoinen, jonka vuoksi esim. fuskun taka-askel on turhan pitkä. Lisäksi hän ei ole vielä osannut kontrolloidan nilkan ja jalkaterän käyttöä, jotta paino ei ajautuisi kannalle taaksepäin liikkuessa. Seuraajan olisi tärkeä tunnistaa minkälainen kehon kannatus eri tanssilajeissa on ja fuskussa osata muokata sitä tähän lajiin sopivaksi. Lisäksi nilkan ja jalkaterän alueen harjoitteet opettaisivat ymmärtämään miten taka-askelta voi kontrolloida sekä liikkuvissa lajeissa että vaikkapa fuskun taka-askeleessa.

Ryhtiin liittyvien kehon linjausten lisäksi lihaksissa on oltava riittävästi voimaa ylläpitämään ydintukea ja kontrolloimaan liikkeiden hallintaa. Jalkaterän ja nilkan artikulaatio ja se, että tanssija pystyy säätelemään niitä liikuttavien lihasten voimantuottoa on mielestäni yksi tärkeimmistä laatutekijöistä tanssissa. Lisäksi se, että tanssijat pystyisivät kontrolloimaan painonsiirtoaan ja askellustaan nilkan ja jalkaterän avulla estäisi lukemattomia erilaisia tanssi-iltojen aikana syntyneita vammoja.

Ergonominen tanssi = Kykyä tuottaa taloudellista tanssia

Ergonominen tanssi tarkoittaa myös fyysiseltä rasittavuudeltaan taloudellista tanssia. Mitä kannatellumpi ja lajin liikekieleen sopivammassa muodossa oleva keho, mitä parempi lapahallinta, mitä parempi kontrolli lähentäjissä, mitä jäntevämmät nilkat ja jalkaterät sitä taloudellisempaa tanssia on mahdollista saada aikaiseksi. Nopea jive tai bugg ovat hyviä esimerkkejä lajeista, joita osa tanssijoista välttää, koska ne ovat liian raskaita tanssia ja osa tanssijoista jaksaa painaa useammankin biisin peräjälkeen. Toki jaksamiseen vaikuttaa monikin fyysisen kunnon osatekijä, mutta tässäkin ryhtiin, kehon kannatukseen ja sen käyttämiseen liittyvillä asioilla on yllättävän suuri merkitys.

TanssiOnlinen Anniinan kolme vinkkiä hyvän perusjiven, nopeankin, harjoittelemiseen ovat:

• HÖNTSÄHÖLÖKKÄÄJÄ: Hae kehoon joustava, sykkivä ”hytke”. Voit hakea tätä tunnetta rennon hölkän avulla. 
• MÄKIHYPPÄÄJÄ: Anna painon tuntua hieman edessä, yläkroppa on selkeästi jalkojen päällä. Näin saat pohkeilta ja takaketjulta työtä pois. 
• MAALIVAHTI: Kuvittele olevasi maalivahti, jonka pitää pystyä vaihtamaan suuntaa nopeasti. Tämä mielikuva aktivoi lähentäjälihakset. 

Anniina antamien mielikuvien ja niiden kautta ryhtiin ja kehon käyttöön liityvien asioiden avulla nopea jive rupeaa yllättäen tuntumaan kevyeltä ja hengittävältä, kokeile vaikka!

Edellä mainitut vinkit on kerrottu aiemmassa artikkelissamme: Jiven svengi koukuttaa.

Kuten alussa mainitsin, voi tuntua hassulta että lavatanssissa tanssijan ryhdillä olisi kovinkaan iso merkitys tanssin onnistumisen kannalta. Luettuasi ylläolevat ajatukset ehkä ymmärrät, että näin kuitenkin on. Toki tanssista voi nauttia vaikka näihin asioihin ei kiinnittäisikään huomiota, mutta jos haluaa omasta tanssistaan parille mahdollisimman miellyttävää ja itselle mahdollisimman taloudellisen ja helpon tuntuista, asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ja ottaa ryhtiin, tasapainoon ja kehon kannatukseen liittyvät asiat vahvasti työn alle. Sivutuotteena tanssista tulee luultavasti myös helppoa ja miellyttävää katsoa!