Seinäjoen Tangomarkkinoiden yhteydessä järjestetty Lavatangon SM-kilpailu tanssittiin perjantaina 7.7.2023 upeissa puitteissa ja erinomaisin järjestelyin. Järjestäjänä toiminut Niina Tammelin henkilökuntineen onnistui jälleen kerran luomaan mieleenpainuvan ja tiheätunnelmaisen tapahtuman, josta nauttivat sekä kilpailijat että lavatanssikisojen näkökulmasta todella runsaslukuinen yleisö.
Kisa oli erityisen jännittävä uudistetun pistelaskusysteemin vuoksi ja luulen, että sekä tuomareilla että kisaajilla oli perhosia vatsassa siinä kohtaa kun tulokset kisan lopuksi julkistettiin. Yhtään ei voinut ennakoida ketkä tulisivat nousemaan palkinnoille, finaaleista oli jo jäänyt ulkopuolella monta todella hyvää paria.
Mitkä kaikki tekijät loivat tuon upean tunnelman?
- Kisa ”juoksi” eteenäpäin todella jouhevasti. Parit saatiin lattialle nopeasti, kuitenkin ilman kiireen tuntua. Vain yleisen finaalissa soi kaksi kappaletta, muutoin selvittiin yhdellä kappaleella per tanssiva erä. Nämä kaksi tekijää yhdistettynä siihen, että kisassa oli vain yksi laji ja rajattu määrä ikäsarjoja rajasi kokonaisajan vajaaseen kolmeen tuntiin, jolloin intensiteetti pysyi yllä alusta loppuun asti.
- Kisapaikkana Tanssitalo toimi erinomaisesti. Visuaalisuuteen oli panostettu tunnelman luojana ja iso nouseva katsomo antoi yleisölle erinomaisen mahdollisuuden seurata jokaisen parin tanssia tarkkaan.
- Livemusiikki!!! Ah, voin vain kuvitella, miten tanssijat nauttivat saadessaan tanssia laadukkaan livenä soitetun musiikin ja toinen toistaan upeampien laulajien tulkitsemien tangojen tahdissa. Musiikista vastasi Taisto Lunkan johdolla PNP tanssiorkesteri.
AJS Eli advanced judging system
Vuoden 2022 kisojen tuomarina ollut Harri Antikainen oli ehdottanut Niinalle tanssiurheilukisoissa käyttöön otetun AJS-systeemin kokeilemista tulevan vuoden kisoissa ja Niinahan tehokkaana naisena pisti tuulemaan ja kokosi työryhmän jonka kanssa työstettiin ja sovellettiin tämän systeemin arvosteluperusteita lavatanssin maailmaan sopiviksi ja samalla päivitettiin kesän 2023 kilpailun säännöt. Allekirjoittaneella oli kunnia olla mukana työryhmässä, muita jäseniä olivat Niina itse, hänen oikea kätensä Riikka Mikola, Kari ja Merja Filpus, Antti Törmänen, Jussi Kaksonen ja Joonas Kainulainen.
Työryhmä päätyi seuraavaan:
Asiat ovat luonnollisesti samoja, mihin tuomarit aina ovat kiinnittäneet huomiota. Erilaiseksi ja jännittäväksi tilanteen teki ja tulee jatkossa tekemään (mikäli systeemi on käytössä) se, että arviointi tapahtui seuraavasti:
- alkukierroksilla tuomarit antoivat raksinsa niille pareille, jotka halusivat nähdä seuraavalla kierroksella. Järjestelmä antoi raamit määrälle eli tuomareiden näytössä luki, kuinka monta raksia kyseiselle sarjalle voi antaa.
- semifinaaleissa ja finaaleissa tuomarit eivät verranneet pareja keskenään vaan antoivat pisteitä tietyllä skaalalla kullekin parille. Pisteissä voi käyttää myös desimaaleja ja saman pistemäärän voi halutessaan antaa useammalle parille. Järjestelmä arpoi neljästä osa-alueesta kullekin tuomarille kaksi, joiden pohjalta tämä teki omat ratkaisunsa. Yhteen oli ”naitettu” tanssitekniset taidot ja parityöskentely (eng.lyhenteet TQ+PS) sekä musiikkiin tanssiminen ja tanssin monipuolisuus (eng.lyhenteet MM+CP).
Me tuomarit olemme kautta vuosien tottuneet asettamaan pareja paremmuusjärjestykseen eli vertaamaan lattialla tanssivia pareja keskenään ja sen perusteella miettimään, mikä pari on minun ykköseni, kakkoseni, kolmoseni jne. Nyt tämä ajattelumalli piti pystyä jättämään taakse ja arvioinnissa piti keskittyä kunkin parin kohdalla vain ja ainoastaan noihin kahteen koneen itselle arpomaan osa-alueeseen.
Jo ennen kisaa oli oletettua, että tällä systeemillä arvioitaessa ”tavalliset” tulokset tulevat luultavasti jonkin verran muuttumaan ja näin kävikin. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että finaalin koko ”normaalissa” lavatanssikisassa on 10 paria ja nyt pistelaskujärjestelmän vuoksi finaaliin otettiin vain 6 paria. Finaalien ulkopuolelle jäi siis monta todella taitavaa paria, mutta myös niitä jotka ovat yleensä kolkutelleet aivan kärkisijoja.
Lissun omia, henkilökohtaisia kokemuksia tuomaroinnista
Minulla on tuomarikokemusta tanssiurheilun puolelta yli 30 vuoden ajan ja lavatanssikisoissakin olen ollut tuomarina epäsäännöllisen säännöllisesti jo pitkään. Silmäni on harjaantunut erottamaan parien joukosta nopeastikin ne, joiden tanssi puhuttelee minua ja on oman käsitykseni mukaan ”hyvää tanssia”. Näiden kisojen alkuerien raksitussysteemi on siis tuttua ja sujui rutiinilla.
AJS-systeemin osa-aluekohtaista pistearviointia en ole aikaisemmin tuomarityössä tehnyt. Olen ollut tyttärieni kautta läheltä seuraamassa ja tutustunut vähän vastaavaan arviointisysteemiin FDO:n kisoissa, joissa käytetään ns. 3D -järjestelmää eli tanssiteoksille annetaan pisteitä eri osa-alueista. Mutta AJS:n käyttäminen paritanssikilpailuissa oli siis itsellenikin ensimmäinen kerta ja jätti jälkeensä sekä hämmennystä että tyytyväisyyttä.
Useampaan kertaan sain semien ja finaalien aikana sanoa ääneen itselleni: ”Älä vertaa, katso vain yhtä paria kerrallaan ja arvioi mitä näet heidän tanssissaan.” Tai vaikkapa musiikin ja tanssin monipuolisuuden kohdalla: ”Keskity vain annettuihin osa-alueisiin, älä mieti mikä on parin tekninen taso tai miltä parityöskentely vaikuttaa. Katso, miten he reagoivat musiikissa tapahtuviin asioihin ja kuinka monipuolista tanssi on rytmivariaatioiden, käännösten, kuvioiden jne. osalta.” Vastaavaa yksinpuhelua piti luonnollisesti käydä niissä erissä, joihin minulle oli merkitty arvioitavaksi tanssitekniset taidot ja parityöskentely, silloin ei saanut olla juurikaan merkitystä sillä minkälaista musiikintulkintaa ja mitä variaatioita tanssi piti sisällään. Onnistuin mielestäni tässä hyvin, en finaalien aikana missään kohtaa miettinyt mihin järjestykseen haluaisin parit, yritin vain fokustaa ajatukseni koneen antamaan kahteen osa-alueeseen. Niinpä en kisan jälkeen tiennyt edes, kuka oli oma voittajani, olin antanut samoja pisteitä eri pareille enkä ollut suonut ajatusta heidän järjestykselleen.
Osaltaan uudistusta haluttiin myös siksi, että sen kautta parit saisivat parempaa ja tarkempaa palautetta omasta tanssistaan myös arviointijärjestelmän kautta. Ja saavatkin, voit käydä itse katsomassa tarkempia parikohtaisia pisteitä täältä. Klikkaa auki Ranking raport ja sieltä haluamasi parin kohdalta oikeasta reunasta se kohta, jossa näet keskiarvopisteet —saat näkyville tuomarikohtaiset pisteet.
Mikä erottaa parit toisistaan?
Mikäli ja toivottavasti KUN tämä arviointisysteemi saa laajempaa kannatusta se tulee varmasti kannustamaan pareja miettimään mitkä ovat niitä asioita, joilla juuri heidän tanssinsa ansaitsisi korkeita pisteitä. Odotin jo nyt ensimmäisellä kerralla näkeväni enemmän riskinottoa ja asioiden tekemistä totutusta poikkeavalla tavalla, mutta tällä kertaa nekin parit jotka ovat ääneen toivoneet että ”saisivat tanssia omanlaistaan tanssia” pitivät tanssinsa hyvin vahvasti perinteisessä kuosissa. Ehkä tango on laji, jossa siitä on hankalampi irrottautua kuin jossain muussa lajissa, en tiedä?
Jos miettii noita neljää osa-aluetta, joista systeemi ainakin toistaiseksi naittaa kaksi keskenään, niin se mihin parit voisivat suhteellisen nopeallakin treenillä ja ajatustyöllä tuoda omaa persoonallista otettaan on musiikkiin tanssiminen ja tanssin monipuolisuus, etenkin niillä pareilla joilla on vahva tanssitekniikka ja parityöskentely. Tanssitekniikan ja parityöskentelyn osalta asioiden kehittyminen vie pidemmän aikaa, siinä ei tehdä ihmeitä lyhyellä aikajanalla ja niin kauan kuin nämä asiat eivät ole hyvällä tasolla on tanssin monipuolistaminen haastavampaa.
Miten lavatangoa voitaisiin kehittää? Halutaanko sitä kehittää?
Suomalainen lavatango on kaunista ja ihanaa ihan tällaisenaankin, varsinaiseen lavoilla tanssittavaan tangoon en henkilökohtaisesti kaipaa yhtään mitään enempää. Kisoissa ja esiintymistilanteissa tango on usein vääjäämättä erilaista, johtuen monestakin eri asiasta ja kisatilanteessa parien välisiä eroja on mahdotonta saada selville, jos kaikki tanssivat samalla tavalla ja tekevät mm. samanlaisia musiikintulkinnallisia asioita.
Lue aiempi artikkeli Lissun ajatuksista lavatanssikilpailuista.
Kuten koko seuratanssikulttuuri myös lavatango on elävää ja muuttuvaa kulttuuriperintöä eikä se muutu itsestään. Jos siihen halutaan muutosta meidän pitää itse olla aktiivisia tekemään asioita muutoksen eteen. Ja jos niitä halutaan, mitä realistiset muutokset voisivat olla?
Seuraavassa taas ihan vain omia ajatuksiani, jotka eivät ole totuuksia. Kunhan pohdiskelen asiaa:
Musiikkiin tanssimista voisi kehittää ja monipuolistaa edelleen. Nyt tämä näkyy kisoissa lähinnä erilaisina askelrytmityksinä ja fraasien loppujen tulkitsemisena (tavallisimmin jonkinlaisella linjalla tai taivutuksella). Nämä ovat jo hyvä alku, mutta jättävät kokonaisuuden kuitenkin katsojan ja tuomarin kannalta vielä aika tavanomaiseksi ja samanlaiseksi.
Kisatilanteessa esim. liikedynamiikan vaihdokset pitää tehdä niin selkeästi että ne näkyvät yleisölle ja tuomareille, ei riitä että itse tuntee tanssivansa pehmeästi tai terävästi. Dynamiikan muutos voisi näkyä koko olemuksessa, kehon ja tanssiasennon tuntumassa ja muodossa askelpituudessa, kääntymisten aksentoinnissa jne.
Ajatuksena voisi olla, että jos yleisö ei kuulisi musiikkia, se voisi aistia sen tunnelman tanssijoiden tavasta liikkua. Onko tämä tango vahvasti aksentoitua ja tulista (vrt. Mariska ja Pahat Sudet: Sua kaipaan) vai tiiviin intiimiä (vrt. Suvi Karjula: Soi maininki hiljainen), onko siinä napakan marssimainen rytmi (vrt. Reijo Taipale: Onnenmaa) vai onko rytmiikassa mukana monenlaisia elementtejä (vrt: Johanna Pakonen: Naisen sydän). Mitä keinoja on tanssin kautta tuoda esiin näitä musiikillisia elementtejä?
Kuvio- / variaatiovalikoimaa voisi myös aktiivisesti monipuolistaa niin että käyttövarastossa olisi useammanlaisia tapoja kääntyä oikealle ja vasemmalle erilaisilla rytmityksillä, sekä vahvasti liikkuvaa tanssia että enemmän paikallaan pysyvää tanssia, lavatanssiin sopivia elementtejä muista tangotyyleistä jne. Tämä vaatii yhteistä aikaa salilla, asioiden kehittelyä joko keskenään tai opettajan / valmentajan kanssa. Nyt osataan tämä, miten tätä voisi lähteä varioimaan? Sen jälkeen asiaa pitää treenata ja saada juttu oman tanssiteknisen osaamisen ja parityöskentelytaitojen kautta tanssin käyttövarastoon niin että uusia asioita pystyy tekemään myös jännittävässä kisa- tai esiintymistilanteessa. Mutta, tätä kaikkea kutsutaan myös oppimiseksi ja useimmiten ihmisen mieli on tosi hyvä ja tyytyväinen kun jossain kohtaa huomaa, että aiemmin hankalalta tuntunut asia alkaa sujua ja tuntua luontevalta.
TanssiOnline jäsenyys 1kk
24,90 €
Sis. Alv 24 %
TanssiOnlinen jäsenenä pääset kurkkaamaan tangon lisämateriaalia ja siellä olevia kuviopaketteja. Niistä voisi löytyä uutta ideaa omaan tanssiin?
Ja perustreeniä tanssitekniikan ja parityöskentelyyn liittyvien asioiden osalta pitää toki tehdä koko ajan, koska ilman niitä edellisten asioiden eteenpäin vieminen omassa tanssissa on lähes mahdotonta. Kivijalan tanssitekniikan ja parityöskentelyn osalta tulee olla aina vain vahvempi, se toimii pohjana musiikkiin tanssimisen ja tanssin monipuolistamisen elementeille.
Summa Summarum Lavatangon SM 2023
Upeaa tanssia, taitavia pareja ja huikean hienoa tunnelmaa tarjosi tuo kolmetuntinen Seinäjoella Tanssitalolla. Seniorisarjan voiton uusivat Antti Lyytikkä ja Aila Mills-Owens, yleisen sarjan voitti Olli Syrjälä ja Hanna-Leena Liukku, jolla kulki maha-asukki tiukasti mukana. En osaa sanoa, olisivatko he olleet omat voittajani, koska en tietoisesti suostunut vertailemaan pareja keskenään. Mutta, tällä systeemillä tämän kuuden tanssinopettajan muodostaman raadin arvioinnnin kautta heidät julistettiin voittajiksi ja ovat todellakin voittonsa ansainneet! Lämpimät onnittelut sekä heille, että kaikille muille pareille. Teitte päivästä upean!
