Musiikkiin tanssiminen (ns. musiikintulkinta) koetaan tärkeäksi asiaksi lavatansseissa, mutta usein sekä tanssijoiden että myös ohjaajien ymmärrys asiasta perustuu ”mutu-tuntumaan” eli soivasta musiikista kyllä kuullaan monenlaisia elementtejä ja asioita, mutta niitä ei välttämättä osata pukea sanoiksi. Tämä aiheuttaa sen, että tanssimisesta tulee usein ns. fiilis-tanssia, joka kyllä parhaimmillaan toteuttaa musiikin johdattamia elementtejä, mutta tietoisuuuden tasolla mennään fiiliksen puolella. Tämä on luonnollisesti tanssijalle mitä parhain tapa tanssia soivaan musiikkiin, mutta taatusti kenellekään ei ole haittaa siitä, jos asiaa ymmärtää jonkin verran myös teorian tasolla.

Ymmärrys ja tieto auttavat ennakoimaan musiikissa tapahtuvia asioita paremmin ja näin toteuttamaan musiikintulkintaa entistä monimuotoisemmin. Mitä parempi ymmärrys tanssijalla on soivasta musiikista sitä paremmin ja monivivahteisemmin asiaa pystyy lähestymään erilaisten biisien kohdalla.

Miten opettelen musiikintulkintaa?

Asioita on hyvä lähteä tarkastelemaan ytimestä ja on hyvä tehdä itselleen selväksi mitkä ovat tämän kyseisen asian kohdalla ne ydinasiat, joiden päälle voi rakentaa monimuotoisempaa tulkintaa. Musiikkiin tanssimisen tai musiikintulkinnan kohdalla niiden voidaan katsoa olevan seuraavat:

1. Perusrytmiin liittyvät asiat

Näitä ovat iskujono, painolliset ja painottomat iskut sekä näistä muodostuvat askelrytmit eli ajoitukset. Näitä yhdistelemällä päästään kuuntelemaan ja tanssilla toteuttamaan seuraavia perusrytmiikasta muodostuvia kokonaisuuksia:

  • Perusiskut
  • Tahdit
  • Eri mittaiset fraasit
  • Kappaleen eri osat

Näitä voi verrata kirjoitettuun kieleen: Perusiskut ovat musiikin kirjaimia, joista muodostuu sanoja eli tahteja. Tahdit eli sanat muodostavat lausekkeita samaan tapaan kuin kirjoitetussa kielessä on lauseita ja virkkeitä. Näiden kautta muodostuu kertomukseen eri mittaisia osia ja kappaleita. Kirjoitetussa kielessä sanojen mitta voi olla hyvin erilainen ja myös tarinan kappaleet ovat eri mittaisia. Soivassa tanssimusiikissa useimmat asiat ovat hyvin säännönmukaisia mikä auttaa myös niiden kuuntelemisen opettelussa. Ilman ymmärrystä näistä peruskäsitteistä on vaikea lähteä harjoittelemaan mitään muuta soivaan musiikkiin liittyvää asiaa.

Perusrytmiin liittyvien asioiden opetteleminen on "matematiikkaa". Iskut ovat tietyn kestoisia ja niitä on tahdissa tietty määrä eli niiden olemassa olosta tai ajasta ei voida kiistellä. Ne kulkevat musiikissa säännönmukaisesti ja ajan kanssa, kenties opettajan avustuksella jokainen oppii ne kuulemaan.

Lue 3 tapaa kehittää musiikkiin tanssimista ja musiikintulkintaa.

2. Rakenteeseen liittyvät asiat

Aluksi tanssijan on hyvä hahmottaa tasajakoiset osiot, myöhemmin mukaan voidaan tuoda poikkeuksia eli esim. biisejä, joissa säännönmukainen rakenne rikkoutuu jollakin tavalla. Tavallisimmin tanssimusiikkikappaleiden voidaan ajatella noudattavana rakennetta, jossa 8 tahdin mittainen fraasi on peruspilarina. Tämä ei ole ehdoton sääntö, mutta hyvin tavallinen perusrakenne. Otetaan tähän esimerkiksi vaikkapa uudehko foksibiisi Komiat orkesterin Leskenlehti.

Biisin rakenne on seuraava:

  • Intro eli teeman esittely: 8 tahtia
  • Ensimmäinen A-osa 4x8 tahtia (säkeistö)
  • Ensimmäinen B-osa 4x 8 tahtia (kertosäe)
  • Toinen A-osa 4x8 tahtia (säkeistö)
  • Toinen B-osa 4x 8 tahtia (kertosäe)
  • Instrumentaaliosio 2x 8 tahtia (sama melodiateema kuin A-osassa)
  • Kolmas B-osa 4 x 8 tahtia

Kun tämän 8 tahdin jatkumon oppii hahmottamaan ja aistimaan pystyy jo erinomaisesti ennakoimaan erilaisia asioita musiikista ja pystyy myös rekisteröimään tähän tulevat poikkeukset. Myös rakenteeseen liittyvät asiat ovat faktapohjaisia, tahdit muodostavat eri mittaisia fraaseja ja ne on musiikin melodiarytmistä selkeästi kuultavissa. Voi olla, että tähänkin on hyvä saada oman opettajan apua, mutta tämä on samankaltaista "matematiikkaa" kuin perusrytmiikkaan liittyvien asioiden hahmottaminen.

Perusrytmiä ja rakennetta tulkitsemalla saa jo aikaiseksi mukavan musikaalisesti toteutettua tanssia , ilman että välttämättä tanssii mitään tiettyä tanssilajia.

Asiat ovat samantyyppisiä kaikissa tanssirytmeissä ja -lajeissa, joten perusrytmiin liittyviä asioita on hyvä harjoitella mahdollisimman monipuolisesti ja monenlaisten biisien soidessa.

3. Biisin yleisvaikutelmaan, tunnelmaan liittyvät asiat

Soivan biisin yleisvaikutelman  muodostavat mm. tempo, instrumentaatio, mahdollisen laulajan fraseeraus ja soundi jne. Nämä asiat ohjaavat tavallisimmin tanssijaa valitsemaan a) tanssille tyypillistä lajinomaisuuden, esim. keinuvuus, napakkuus, pomppivuus, b) tanssin mielialan, joka voi olla iloinen, haikea, riehakas tms. ja c) vartalonkäytön lajinomaisuuden.

Yhdistämällä rytmiikkaan, rakenteesen ja yleisvaikutelmaan liittyviä asioita tanssimisesta on mahdollista saada musikaalista ja myös tanssityylien suhteen lajinomaisata. Jokaisella biisillä on oma luonteensa, tyylinsä ja tunnelmansa, joten asiaa voi harjoitella kaikissa eri tanssirytmeissä. Myös saman tanssirytmin ja jopa samantempoisten biisien välillä voi olla selkeä ero edellä mainittujen ominaisuuksien osalta.

Jos kaksi ensimmäistä kohtaa ovat "matematiikkaa", biisin tunnelman aistiminen on hyvinkin henkilökohtainen kokemus ja voi olla, että toinen tanssija haluaa hytkyä tietyn biisin soidessa kun toinen taas haluaa leijailla sen tahdissa. Olisi hienoa, jos tässä asiassa annettaisiin jokaiselle tanssijalle vapaus valita liikkumisen tyyli. Parin kanssa tanssittaessa se tulee luonnollisesti sopeuttaa yhteen parin toisen osapuolen kanssa siten että molemmat ovat valmiita kuuntelemaan toisen valintoja ja kunnioittamaan niitä.

4. Breikit ja muut selkeät yksityiskohdat

Breikillä tarkoitetaan soivassa biisissä hetkeä, jossa koko bändi tai osa siitä jättää soittamatta jotain iskuja. Breikit ovat tavallisimpia swingpohjaisessa musiikissa, toki niitä esiintyy jonkin verran muissakin musiikkityyleissä. Useimmiten nämäkin yksityiskohdat esiintyvät biisissä säännönmukaisesti, tavallisimmin joko kahdeksan tahdin fraasin lopussa (tahti 7-8) tai sen alussa. Sääntöä tähän ei ole, joten kannattaa hakea erilaisia vaihtoehtoja eri biiseistä.

Näiden kohtien musiikintulkintaa on helpoin harjoitella biisien avulla, jossa breikit tapahtuvat esimerkiksi tahdeilla 7-8. Ajatus musiikintulkinnassa on se, että esimerkiksi breikin aikana varsinainen tanssi pysäytetään tai sen liikekieltä muutetaan niin että se korostaa breikin olemassa oloa. Olennaista breikin kohdalla on hahmottaa se, että käytännössä aina biisin perussyke säilyy eli iskut kulkevat säännönmuukaisina eteenpäin vaikka mikään instrumentti ei niitä soita. Tauko on osa biisin säännönmukaista rytmiä.

Kuuntele breikeistä esimerkkinä Elviksen biisi All Shook Up. Neljän tahdin intron jälkeen rakenteessa toistuu 8 tahdin fraasit, joissa jokaisella tahtien 7-8 kohdalla on breikki eli orkesteri lakkaa soittamasta Elviksen jatkaessa lauluaan.

5. Muut koristelut

"Koristeluiksi” voidaan lukea breakkien lisäksi hidastukset, fillaukset tai muut tapahtumat, joita biisissä esiintyy joko säännönmukaisesti tai yksittäin. Kun musiikin rakenteen ymmärtäminen on edellisten kohtien harjoittelun myötä harjaantunut korva alkaa poimia biiseistä myös paljon muita yksityiskohtia, joita voi poimia mukaan tanssiin ja monipuolistaa sitä entisestään, oman tanssitaidon mukaan.

Tanssija voi poimia yksittäisen instrumentin riffiä (säännömukainen melodiakulku) tai yksittäisiä aksentoituja iskuja. Moni tanssija kuuntelee myös lauletun biisin sanoja ja ottaa niiden merkityksiä mukaan tanssiliikkeisiin.

Summa summarum —musiikintulkinta = musikaalista tanssia

Asiat on esitetty edellisessä siinä järjestyksessä, mitä niitä soisi opettavan ja harjoiteltavan. Valitettavan usein tässä asiassa mennään ikäänkuin peppu edellä puuhun ja lähdetään poimimaan pienia nyansseja musiikista vaikka perustanssi ei vielä kohtaa musiikin perussykettä ja tunnelmaa.

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että perusrytmin, rakenteen ja yleisvaikutelman opetus- tai harjoittelujärjestyksen voi halutessaan kääntää toisin päin eli tutkia ensin biisin yleisvaikutelmaa ja pureutua sen jälkeen perusrytmiikkaan ja rakenteeseen. Mutta, kolmas ja neljä eli koristelut ja erilaiset yksityiskohdat kuuluvat mielestäni opettavaksi näiden asioiden jälkeen. Tähänkin pätee ystävältäni ja kollegaltani Harri Antikaiselta oppimani Pythagoraan lause:

Rajat ovat muoto rajattomuudelle – ilman asioiden perusteiden ymmärtämistä on kovin huteraa yrittää toteuttaa kikkoja ja TEMPPUJA.


Liisa Kontturi-Paasikko

Jäikö artikkelista jotain kysyttävää. Kysy rohkeasti, liisa@tanssintahti.com, 050-4431011