Tämä on ensimmäinen artikkeli Tangon tyylit ja tangon monet kasvot -artikkelisarjasta. Tämä kolmen artikkelin sarja tulee avaamaan sinulle tangon upeaa maailmaa. Liikkeelle lähdetään tangotyylien yhteisestä historiasta, sen jälkeen pohditaan erilaisten kansainvälisten tangotyylien eroja ja yhtäläisyyksiä ja sarjan kolmas artikkeli tulee käsittelemään suomalaisen tangon erilaisia tyylejä.
Tango ja erilaiset tangotyylit on upea ja ihmeellinen asia kaikessa moninaisuudessaan. 1900-luvun alun Argentiinasta ja Uruguaysta alkunsa saanut tanssi on saanut eri puolilla maailmaa erilaisia muotoja, joista jokaisessa on oma viehätyksensä ja tenhonsa.
Tangon tanssityylien kehitys liittyy, kuten kaikessa sosiaalisessa tanssissa, vahvasti myös tangomusiikin kehittymiseen joten artikkelit valottavat myös eri tyylisten tangojen syntyä ja kehitystä.
TanssiOnline Jäsenyys 6kk
134,90 €
(sis. alv)
TanssiOnline jäsenyyden kautta pääset kuuntelemaan Lasse Paasikon tanssimusiikin rytmiikka-luentoa, jossa on mukana lähes 30min osuus tangomusiikin kehityksestä.
Tangotyylien alkusysäys ja tangomusiikin juuret
Heikki Valkosen mukaan sana tango on länsiafrikkalaista alkuperää ja on alun perin tarkoittanut paikkaa tai tilannetta, jossa tanssitaan yhdessä. Hänen mukaansa tätä termiä ilmeisesti käytettiin ympäri latinalaista Amerikkaa jo 1700-luvun lopussa. 1800-luvun alkupuolelta tunnetaan kuubalainen kontratanssi, jonka rytmi kutsuttiin nimellä congo, congo-tango tai tango. Laajimmin tämä kyseinen rytmi tunnetaan nimellä habanera eli samaisena rytmisenä ilmiönä, joka esiintyy lukuisissa viime vuosina sävelletyissä suomalaisissa tangoissa.
Habanerarytminen musiikki levisi Kuubasta sen isäntämaahan Espanjaan, jossa syntyi andalusialainen tango.
Sana milonga on niinikään länsiafrikkalaista alkuperää ja tarkoittaa tilannetta, jossa kerrotaan tarinoita. Yksi tangonmusiikin juurista ovatkin jossa gauchojen leirinuotioilla vieraillut laulaja, payadero, improvisoi kertovia lauluja kitaran säestyksellä ruokaa ja juomaa vastaan.
Varsinaisesti tangon katsotaan syntyneen tilanteessa, jossa Argentiinan väestöpohja oli sinne houkuteltujen miespuolisten siirtolaisten vuoksi aikalailla vinoutunut ja miehet joutuivat kilpailemaan vähistä naisista. Eurooppalaiset olivat tottuneet tanssimaan paritansseja ja näinpä uudella mantereella alkoi muotoutua uusi paritanssi nimeltään tango. Miehet harjoittelivat tanssitaitoja keskenään, mikäli edisti siirtolaisten välille syntyvää yhtenäisyyttä.
Tangotyyli Euroopassa 1910-luvulla
Argentiinalaiset tanssiseurueet alkoivat vierailla Euroopassa vuodesta 1907 lähtien. Victor Silvesterin mukaan tangon suuri läpimurto tapahtui Pariisissa vuonna 1911 ja tämän jälkeen Eurooppaan iski varsinainen tangobuumi, jonka myötä tango saapui myös Suomeen vuonna 1913. Tangohulluus levisi tanssin ulkopuolelle mm. vaatetukseen ja muuhun kulttuuriin, olihan Pariisi jo tuolloin monessa asiassa muodin ja kulttuurin edelläkävijä. Kaikki halusivat luonnollisesti oppia tanssimaan tangoa ja eurooppalaiset tanssinopettajat alkoivat tarjota tango-opetusta sen pohjalta, mitä olivat vierailijoiden esityksistä poimineet.
Tango oli sekä musiikkina että tanssina erilainen kuin mihin Euroopassa oli totuttu. Eurooppaan tulleen tangotyylin läheinen kontakti ja voimakkaat, aksentoidut liikkeet olivat muuta kuin eurooppalaisessa paritanssissa oli totuttu ja toisaalta myös musiikki oli kovasti erilaista ja uudenlaista. Voisi myös olettaa, että tangon tietynlainen ”syntisyys” oli omiaan tuomaan tangoon oman jännittävän sävynsä.
Tangobuumin myötä myös eurooppalaiset säveltäjät alkoivat säveltää tangoja. Tämän myötä yhteys Argentiinaan katkesi ja tangotyylit jatkoivat kehitystä omiin suuntiinsa sekä musiikkina että tanssina.
Tällä videolla on näyte vuoden 1927 ranskalaisesta tangotyylistä.
Kolme erilaista tangon tyyliä
1913 vuoden jälkeen tango oli siis esitelty Euroopassa ja pian sen jälkeen hyväksytty salonkikelpoiseksi myös Argentiinassa. Koska tuon ajan äänitteet ja kuvatallenteet ovat huomattavan heikkoja, on mahdotonta tarkasti tietää miltä tango kuulosti ja näytti. Kuulokuvia on olemassa enemmän ja tanssistakin löytää jotain heikkolaatuisia tallenteita, joista voi päätellä tangon tyyliä. Suurin osa tuon ajan kuvatallenteista on elokuvista, joissa tanssi luonnollisesti on eri näköistä kuin mitä se on ollut sosiaalisessa tanssitilanteessa.
1. Argentiinalainen tangotyyli
Argentiinassa tango oli vielä 1910-luvulla paheksuttua alempien luokkien musiikkia ja tanssia. Mutta, kun kuultiin sen suosiosta Euroopassa tilanne muuttui ja Euroopassa kulttuurin opintomatkoilla käyneet rikkaiden perheiden pojat saivat kosketusta tangon tanssimiseen tuoden sitä mukanaan kotimaahansa tango sai uudenlaista jalansijaa myös Argentiinassa. Nuoret yliopisto-opiskelijat olivat tanssineet tangoa omissa juhlissaan, salassa vanhemmiltaan ja tango tanssina alkoikin vakiintumaan heidän keskuudessaan.
Argentiinalaiset säveltäjät ja orkesterinjohtajat kehittivät tangoa aktiivisesti ja jokainen piti tiukasti kiinni omasta tavastaan tulkita tangon tunnelmia. Tangolla oli alusta asti kahtalainen funktio eli se on sekä laulu-että tanssimusiikkia. Osa orkesterinjohtajista teki omista tangoistaan eri sovitukset tanssitilaisuuksia ja konsertteja varten.
Eri tango-orkesterien tyylieroista johtuen myös tanssijat ja tanssinopettajat kehittivät erilaisia tyylejä tanssia tangoa ja nämä ovat vahvasti läsnä myös tämän päivän argentiinalaisen tangon opetuksessa.
Videolla antaa näytteen elokuvaan vangitusta tangotyylistä yksi tangon alkuaikojen merkittävimmistä laulajista, Carlos Gardel.
2. Englantilainen tangotyyli
1920-luku oli suurten tanssiorkesterien aikaa ja Englannin rannikkokaupungeissa oli upeita tanssisalonkeja, joissa paikalliset orkesterit tanssittivat lomaa viettävää kansaa. Yksi tuon ajan merkittävistä orkesterin tanssijoista ja tanssinopettajista oli Victor Silvester, joka perusti oman orkesterin jotta saisi edistettyä tyylinmukaisen ja paritanssiin sopivan tanssimusiikin kehittymistä.
Silvesterin mukaan yksi Englannissa vakioidun tangon vaikuttajista oli Monsieur Camille de Rhynal, joka nähtyään argentiinaisten artistien tanssivan tangoa Pariisissa ehdotti sitä Lontoon näyttämöille. Tangoa lähdettiin kehittämään tanssina ja pian siitä oltiin kehitetty tanssisalonkeihin (ballroom) sopiva versio, jota Silvesterin mukaan voidaan pitää ensimmäisenä ”ravintolatanssina”. Sitä tanssittiin habanera-rytmiin ja siinä oli lukematon määrä askelikkoja ja kuvioita ja jokaisella opettajalla oli oma tyylinsä opettaa sitä..
1922 Lontoossa järjestettiin yli 300 tanssinopettajaa yhteen kerännyt kongressi, jossa nähtiin tangodemonstraatio, jonka pohjalta sovittiin opetusta varten että tangokävelyssä ei käytetä aukikierrettyjä jalkoja ja lisäksi sovittiin muutama yhtenäinen kuvio, mm. kävelyt ja promenaadi.
Lue mitä tanssilajien vakiointi tarkoittaa ja miten se liittyy käsitykseen kilpatanssista. Artikkelista: Kilpatanssia vai seuratanssia?
Oheisella videolla tangoa opettaa Alex Moore, joka julkaisi vakioiduista lajeista ensimmäisen niiden tanssitekniikka kuvailevan kirjan.
Nykyään englantilainen tango mielletään ”kilpatanssitangoksi”, mutta kuten tekstistä ja videosta käy ilmi se on alun alkujaan kehitetty tanssittavaksi sosiaalisessa tanssitilanteessa. Mikä tämän tangotyylin asema on maailmalla sosiaalitanssina, siitä lisää tämän Tango-sarjan seuraavassa artikkelissa.
3. Suomalainen tangotyyli
Tango tuli Suomeen Etelä-Amerikasta Pariisin kautta ja se toi tullessaan tuulahduksen suuren maailman elämästä. Eri lähteistä löytyy ristiriitaista tietoa siitä, missä ja milloin tangoa on nähty ja kuultu Suomessa ensimmäisen kerran. Yhtenäistä kaikissa lähteissä on se, että tämä on tapahtunut vuonna 1913.
Gronow&co kirjassa kerrotaan tangoa nähdyn ja kuullun ensi kerran Helsingissä Apollo-teatterin operetissa Bobbeli Bob 7.2.1913. Arvostelujen mukaan lavalla tanssittiin vauhdilla. Saman lähteen mukaan marraskuussa tanssipari Toivo Niskanen je Elsa Nyström esittivät saman teatterin lavalla salonkitangoa, joka oli hillitympi versio aiemmasta. Hilma Liimanin kerrotaan hakeneen oppia Berliinistä, joka oli yksi Euroopan tanssielämän keskuksista. Tiedossa ei ole mitä oppeja Liiman Berliinistä toi, mutta kerrotaan, että vierailun jälkeen siihen asti vallinneeseen tyyli-ja askelkaaokseen tuli saksalainen järjestys ja opetukseen saatiin ns. vakoidut askeleet. Mitä ilmeisemmin nämäkin kansainväliset opit ovat olleet mukana vaikuttamassa suomalaisen tangotyylin syntymiseen. Toinen asiaan vaikuttanut tanssinopettaja lienee ollut Inkeri Kare, joka toi Suomeen tango-foksi -nimisen tanssin vuonna 1938.
Ensimmäinen suomalainen tango on tiettävästi Emil Kaupin elokuvaan Salainen perintömääräys V. 1914 säveltämä habanera-tyyppinen tango, jota soitettiin pianolla tuon mykän elokuvan taustalla. Videolla nähdään Eemil Kaupin käsin kirjoittama alkuperäisnuotti, joka löytyi Kansallisarkiston kokoelmista ja tämä tallennus on tehty suoraan siitä.
Lisää tangon tyyleistä
Tässä artikkelissa on valotettu tangomusiikin ja -tanssin yhteisiä juuria ja sivuttu sitä, miten näistä juurista on kehittynyt kolme erilaista tangotyyliä. Nämä kolme ovat luonnollisesti vain osa isoa tangon kuvaa, mutta jokainen näistä on isossa roolissa suomalaisessa paritanssin kentässä. Seuraavassa artikkelissa kuvataan näiden kolmen tyylin eroavaisuuksia ja kenties haetaan jotain yhtäläisyyksiäkin ja sarjan viimeisessä artikkelissa pureudutaan suomalaisen tangon ilmiöön tarkemmin.
Harjoittele tangoa kotona!
-
Tango peruskurssi
Peruskurssi
-
Tango lisämateriaali
Lisämateriaali
Lähteinä tässä artikkelissa on käytetty:
- Silvester, Victor. Modern Ballroom Dancing. First Published 1977 by Marrie & Jenkins
- Gronow, P. Jalkanen, V. Populaarimusiikin historia
