Kehotietoisuus käsitteelle löytyy monia erilaisia näkökulmia ja siitä löytyy paljon lähdeaineistoa ihan googlettamalla. Se on tärkeä osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, itsetuntemusta ja tietoisuustaitoja ja luonnollisesti erittäin tärkeä osa tanssijana kehittymistä. Sanomattakin on selvää, että keho ja mieli toimivat tiiviissä yhteistyössä ja että vahva kehotietoisuus on yhteydessä vahvan mielen kanssa.
Blogistamme löytyy aiemmin kirjoitettu artikkeli Tanssin oppiminen on kehollista oppimista, tutustuthan siihen!
Kehotietoisuus, mitä se pitää sisällään?
Lyhykäisyydessään kehotietoisuus-käsite pitää sisällään:
- Kehon anatomian tiedostamista sekä liikkeen vaikutusta kehoon
- Herkkyyttä tunnistaa kehon ja elimistön hienovaraisia viestejä ja tarpeita
Tanssitunneilla opetus keskittyy tavallisimmin tanssin tekniseen suorittamiseen eli tanssilliseen liikkumistapaan, askelikkoihin ja tanssiliikkeisiin, paritanssissa lisäksi fyysiseen vienti-seuraamistapahtumaan. Mitä parempi kehotietoisuus tanssijalla on sitä helpompi hänen on napata opetuksesta asioita tekemiseensä ja sitä paremmin hän pystyy analysoimaan ja itsenäisesti korjaamaan omaa tekemistään.
Iso osa tanssiin liittyvästä keskustelusta perustuu esteettiseen traditioon eli siihen, miltä tanssi näyttää ja mikä on sen oikea suoritustapa ja näin ollen tanssin syvempi merkitys jää helposti lapsipuolen asemaan. Tanssitaiteen professori Eeva Anttilan mukaan dialogisuus eli vuorovaikutus on kehollinen tapahtuma, jonka ymmärtäminen edellyttää jäsentynyttä kokemusta itsestä. Paritanssissakin vuorovaikutus parin kanssa on vaarassa jäädä fyysiseksi suoritukseksi aidon dialogin sijaan, mikäli tanssijat keskittyvät vain fyysiseen vienti-seuraamistapahtumaan.
Paritanssinopetukseen olisi hyvä saada lisää itsestä tietoiseksi tulemisen kehittämistä, jonka kautta oppilaat voisivat rauhassa ja ilman ulkopuolelta annettua mallia tutustua omaan kehoonsa sekä saisivat kehoonsa merkityksellisiä kokemuksia, joiden päälle voivat rakentaa teknistä taitoa.
”Kun ihminen hallitsee oman kehonsa hiljaista tietoa ja viisautta, muodostaa se vahvan pohjan yhteisöllisyydelle ja eettisyydelle. ”
Professori Eeva Anttila-
Kehotietoisuuden yhteydessä puhutaan myös kehon jakamisesta objektikehoon ja subjektikehoon eli elettyyn kehoon. Objektikehosta puhuttaessa kehoa voidaan tarkastella ikäänkuin esineenä ulkoapäin, kuten katsomme muiden ihmisten kehoja. Kehotietoisuus vaatii kuitenkin aina kosketuksissa olemista oman subjektikehonsa kanssa. Tanssin opettelussa käy helposti niin, että kosketus subjektikehoon eli omaan elettyyn kehoon katoaa kun omat vaatimukset, parin vaatimukset ja opettajan palaute koskevat enimmäkseen kehoa objektina.
Olivatpa opettajan ohjeet minkälaisia tahansa, tanssiessaan ihminen liikuttaa kehoaan itse, koska omakohtaista tanssikokemusta varten kukaan ei pysty liikuttamaan toisen kehoa toisen puolesta. Näin ollen aito oppiminen tapahtuu myös oman eletyn kehon kautta, opettaja voi auttaa oppimisessa antaen sopivia eväitä oppimiseen, mutta työ taidon oppimisen eteen on jokaisen tehtävä itse. Mitä paremmin oppilas on kehostaan tietoinen, sitä helpompaa oppiminen yleensä on ja sitä paremmin oppilas pystyy tiedostamaan kuinka paljon oppia pystyy ottamaan vastaan ja kuinka paljon aikaa hän siihen tarvitsee.
Kehotietoisuus ja sen elementit
Ruotsalainen fysioterapeutti Gertrud Roxendal on psykofyysisen fysioterapian Basic Body Awareness -menetelmän kehittäjä. Hänen mukaansa kehotietoisuuteen liittyy vahvasti käsite “kehominä”. Kehominä voidaan jakaa seuraaviin tekijöihin ja käsitteisiin: suhde alustaan sekä keskilinjaan, keskittäminen, hengitys, virtaus sekä tietoinen läsnäolo. Nämä kaikki tekijät viestivät meille kehominää ja lisäävät tai heikentävät kehotietoisuutta. Roxendalin luoman menetelmän avulla näitä tekijöitä voidaan harjoittaa erilaisten yksikertaisten harjoitteiden avulla. Tanssin kentällä tämän tyyppiset harjoitteet ovat olleet mukana pitkään, joskin niitä käytetään vähemmän paritanssin opetuksessa.
Roxendalin nimeämät tekijät ovat seuraavat:
Suhde alustaan eli hyvä yhteys jalkapohjien ja lattian välillä.
Paritanssissa tämä on erityisen tärkeä elementti, koska lajiamme tanssitaan pystyasennossa eli jalkapohjat ovat käytännössä koko ajan kosketuksissa lattiaan. Suhde alustaan auttaa tasapainon ylläpitämisessä ja sen monipuolisella käyttämisellä saadaan aikaan eri tanssilajeille tyypillinen tapaa liikkua.
Kehon luotisuoran linjauksen voidaan niinikään katsoa lähtevän suhteesta lattiaan, jota vasten voimme omalla lihastyöllämme linjata kehon luotisuoraan linjaan eli rentoon tapaan seisoa. Tästä voit halutessasi lukea lisää Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutukseen Anna-Kristiina Ojan tekemästä opinnäytetyöstä Ergonomia kansantanssissa. Annan kirjoittamat ovat luonnollisesti sovellettavissa yhtälailla mihin tahansa paritanssin muotoon.
Lattia on tanssijan paras ystävä!
Suhde keskilinjaan eli kehon syvien ja stabiloivien lihasten työ ryhdin ylläpidossa
Syvät lihakset toimivat lähellä keskilinjaa ja niiden aktiivinen ja taloudellinen käyttäminen vaikuttaa siihen että ulkoisten lihasten käyttöä voi vähentää ja liikkeet ovat taloudellisempia ja ergonomisempia. TanssiOnlinen Lattarien perustekniikkakurssilla opettajamme Anniina puhuu tästä lantion rotaation harjoittelemisen yhteydessä. Esimerkiksi rumba-bolerossa tai rumbassa lantion painon asettumista kannattaa ajatella rangan ympärillä tapahtuvan rotaation kautta jotta liike on mahdollisimman ergonominen ja keholle ystävällinen.
Lattarien tekniikkakurssi
19,90 €
Sis. Alv 24 %
Tällä kurssilla kehität lattarien tekniikkaa ja opit tunnistamaan mitä kehossasi tapahtuu
Keskittäminen viittaa kykyyn jäsentää liikkeitä kehon keskuksen, vatsan alueen kautta.
Tanssinopetuksessa käytetään paljon sanontaa "kaikki lähtee keskustasta" tai "pidä keskusta liikkeessä" —tällöin puhutaan Kireydet keskivartalossa tai palleassa, voivat aiheuttaa liikkeelle jännittyneen muodon.
Hengitys auttaa jännityksien ja lukkojen laukaisemissa sekä tukee liikettä ja keskilinjan aktivointia
Hengitys voi olla niin tiedostamatonta kuin tiedostettua kehon toimintaa. Hengityksen käyttöä kannattaa aktiivisesti harjoitella, mikäli jokin tanssiliike tuntuu vastustavan, aktiivinen hengitys rentouttaa koko kehoa ja vähentää ylimääräistä voimankäyttöä.
Virtaus on liikkeen ja hengityksen yhtenäinen kokonaisuus
Kun liike on tasapainoinen ja juurtunut sekä lähtee keskustasta, muodostaa se jatkuvan ja yhtenäisen kokonaisuuden koko kehon läpi. Roxendal kuvailee virtausta myös psyykkisestä näkökulmasta, jossa liikkeen virtaan vaikuttavat tarpeet, tunteet sekä luovuus.
Läsnäolo on pysähtymistä hetkeen ja itseen.
Se on taito, joka linkittää meidät yhteen muiden ja ympäristön kanssa. Paritanssissa on erityisen tärkeää olla läsnä sekä itsensä kanssa että heittäytyä olemaan aidosti läsnä parinsa kanssa.
NAURU ON ÄÄNI,
JOKA SYNTYY KUN SIELU TANSSII!
Jäikö artikkelista jotain kysyttävää. Kysy rohkeasti, liisa@tanssintahti.com, 050-4431011
