Tanssikoulumme toimiston Karoliina pyysi vähän aikaa sitten minua miettimään, mikä on semmoinen tanssinopetukseen liiittyvä kysymys, jota oppilaat kysyvät minulta usein. Tästä aiheesta olisi tarkoitus tehdä postaus TanssiOnlinen sosiaaliseen mediaan. Kysymystä ei tarvinnut kauaa miettiä, postaus tehtiin ja se herätti mukavasti keskustelua asian tiimoilta, kommentoijina oli sekä tanssinopettajia että harrastajia. Se, että joku postaus saa tuossa määrin kommentteja kertoo, että asia koskettaa ja pohdituttaa. Itseäni asia jäi niin ikään pohdituttamaan siinä määrin että tuli tarve kirjoittaa asian tiimoilta vähän laajempi teksti. Kolikolla, tälläkin, kun tuppaa olemaan monta puolta joista jokaisessa on pointtinsa ja osa on asioita, joiden kohdalla me tanssinopettajat ehkä kaipaamme vähän ravistelua. 

Tanssinopetus ja erilaiset kurssit

Kysymys ”Miksi tätä ei ole opetettu aikaisemmin” on siis yksi tavallisimmista kysymyksistä, joihin törmään pidempään tanssia harrastaneita oppilaita opettaessani. Kysymys tulee yleensä eteen jotain aivan perusasiaa treenatessa tai vaikkapa lajin jostain lainalaisuudesta puhuttaessa.

Toin FB-postauksessa esiin kolme seikkaa, joiden näen vaikuttavan siihen, että kysymys tulee vastaan niin usein. Tiivistettynä nämä olivat

1. Vallalla oleva kurssijärjestelmä, jossa oppilas itse valitsee mille tunneille osallistuu

2. Se, että opettaja ei tiedä tunnille tulevien oppilaiden määrää tai tanssillista osaamista eikä tunne oppilaita henkilökohtaisesti.

3. Alkeiskurssilla opettaja joutuu tekemään ”kompromisseja” ja tuolloin opetus usein painottuu askelmerkkeihin ja kuvioihin. 

Alkeis- ja jatkotason kursseilla on ympäri Suomen vallalla systeemi, jossa järjestävä taho tarjoaa tanssitunteja, joille osallistutaan kertamaksulla ja oppilas itse valitsee milloin tulee mukaan. Suurin osa tahoista on kyllä miettinyt tuntien järjestyksen pidemmän tavoitteen näkökulmasta siten, että lajeissa tai teemoissa on mahdollista saada selkeä, oppimisen näkökulmasta johdonmukainen jatkumo.

Osa oppilaista näkee jatkumon tai kysyy neuvoa opettajilta ja löytää näin itselleen järkevän kokonaisuuden, mutta osa tekee valinnat sattumanvaraisesti tai tulee mukaan vain niiden lajien tunneille jotka tuntuvat kivoilta tai milloin sattuu tunneille pääsemään, jolloin kokonaisuus jää kovin rikkonaiseksi. Toisaalta, oppilas pääsee näiden yksittäistenkin tuntien kautta vähän maistelemaan lajia ja osaa kenties sen jälkeen suunnata tavoitteellisempaan oppiin tai rakentaa kyseisen tahon kursseista itselleen sopivan kokonaisuuden.

Pidempi kestoisia kursseja järjestetään pääosin opistoissa ja jonkin verran myös seuroissa, yrittäjäpohjaisista tanssikouluista suurin osa käyttää kertamaksuun pohjautuvaa systeemiä. Osalla pitkäkestoisista kursseista lajit tai teemat on etukäteen kiinnitetty, osassa opetus etenee ryhmän mukaan eli seuraavalla kerralla jatketaan siitä mihin edellisellä kerralla on jääty. Ensimmäisen mallin hyödyt ja haasteet ovat vastaavia kuin edellisessä kohdassa, toisen vaihtoehdon kohdalla opettaja pystyy paremmin räätälöimään opetettavaa asiaa ryhmälle sopivaksi.

Kurssien lisäksi osa oppilaista ottaa tunteja yksityisesti joko tilauksena pienelle ryhmälle tai itselleen (ja mahdolliselle parille). Tämän opetuksen muodon soisi leviävän laajemmalle, koska selvää on että sen teho oppimisen näkökulmasta on hyvä. Saat opettajan jakamattoman huomion itsellesi ja omiin tanssillisiin tarpeisiin koko opetuksen ajaksi, jolloin pystytte yhdessä pureutumaan juuri niihin asioihin, jotka ovat sinun kehityksesi kannalta olennaisia. 

Opettamisen pohjalla on oma ihmiskäsitys

Oma ihmiskäsitykseni on erittäin vahvasti humanistinen ja uskon ihmisen hyvyyteen ja siihen, että jokainen haluaa aidosti tehdä parhaansa ja näin tiedän kentällä olevien ohjaajien ja opettajien toimivan. Heistä jokainen ihan varmasti vilpittömästi haluaa omista resursseistaan lähtien opettaa parhaalla mahdollisella tavalla siten, että kurssilla olevat oppilaat oppisivat tanssitaidon syvempiäkin olennaisuuksia näin halutessaan.

Vaikka oma opetukseni (tai ehkä juuri siksi) ei painotu ”tavallisten kurssien” pitämiseen seuraan seuratanssinopetuksen kenttää erittäin aktiivisesti ja käyn paljon hedelmällisiä keskusteluja sekä eri puolilla Suomea opetustyötä tekevien ohjaajien ja opettajien kanssa että asiakkaina olevien oppilaiden kanssa. Uskoisin siis, että minulla on aikalailla realistinen käsitys siitä, mitä tanssinopetuksen kentällä on menossa. 

Jokaisessa kurssimuodossa on hyvät puolensa ja pääasia on se, että ihmiset saadaan innostumaan tanssimisesta. Paikkakunnan mahdollisuudet, järjestävän tahon realiteetit ja hyvin moni muu asia vaikuttaa siihen mitä on tarjolla ja kuten sanoin, itselläni on erittäin vahva usko siihen, että jokainen taho on harkinnut asiat tarkkaan ja tehnyt kurssimuotojen ja muiden asioiden suhteen parhaat mahdolliset ratkaisut.

Tanssioppilaan motiivit

Seuratanssin tai minkä tahansa sosiaalisiin tanssitilanteisiin tähtäävän tanssin opetuksessa on aina mukana sekä taidon oppimisen aspekti ja sen lisäksi sosiaalinen puoli, joka ilman muuta on tärkeä ottaa huomioon opetusta suunniteltaessa. 

Oppilaiden motivaatio vaihtelee suuresti jo alkeiskurssilla sen suhteen, minkälaisen tanssitaidon haluaa kurssilta saada. Riittääkö että pystyy tyydyttävästi toteuttamaan tanssia sosiaalisessa tilanteessa lavoilla tai bileissä vai ottaako kunnianhimoisemman tavoitteen ja haluaa alusta asti oppia taitoa mahdollisimman hyvin. Villi veikkaus on, että suurimmalle osalle alkeistanssijoita riittää ensimmäinen ja nälkä kasvaa syödessä kun osaamista pikkuhiljaa karttuu. Ne, joilla nälkä kasvaa hakeutuvat eteenpäin joko itsenäisesti tai oman opettajan ohjauksessa ja tekevät vuosien saatossa kenties huikeaankin kehityksen kaaren. 

Toisaalta osa harrastajista on vuosia ja vuosia mukana sosiaalisen aspektin vuoksi ja tulevat kursseille ja tanssitapahtumiin enemmän tapaamaan ihmisiä kuin varsinaisesti kehittämään tanssitaitoaan. Se kehittyy jos hyvin käy, mutta tärkein anti heille tulee yhteisöllisyydestä ja hauskan pidosta. Tämäkin meidän pitää osata opettajina ottaa huomioon ja hyväksyä heidät yhtä tärkeinä oppilaina kuin ne, jotka janoavat tanssitaidon oppimista. 

Tanssinopetuksen ravistelua

Tiedän seuraavassa sohaisevani muurahaispesään ja vilpittömästi toivon, että jokainen ohjaaja- ja opettajakollega osaa ottaa asian raadollisena yleistyksenä eikä pahoita mieltään tai kuvittele minun osoittavan ketään sormella koska se ei ole tarkoitus.

Seuraava on enemmänkin ”ravistelu” koko seuratanssinopetuksen kentän puoleen kuin kehenkään yksittäiseen ohjaajaan tai opettajaan kohdistettu moite. Kohta eläkkeelle jäävänä ja paljon ohjaajia/opettajia kouluttaneena otan itselleni oikeuden ravistella, vaikka saisin siitä nipottajan maineen. Ravistelut koskevat pääosin tanssinopettamista ja -oppimista taidon oppimisen näkökulmasta puhtaasti siksi, että mielestäni se on osa-alue, jossa seuratanssinopetuksen kentällä on parantamisen varaa. Muut tärkeät tavoitteet toteutuvat upeasti ja tanssimisesta tulee tärkeä harrastus monelle, mutta oppilaat ovat aika yksin siinä kohtaa kun haluavat lähteä aktiivisesti ja tavoitteellisesti kehittämään taito-nimistä asiaa.

RAVISTELU 1

Oppimisen kannalta olisi ihanteelllista, jos jokainen meistä opettajista jaksaisi ajatella jokaisen alkeisoppilaan kohdalle pidemmän jatkumon ja antaisi heille ei pelkästään selviytymismateriaalia ja mukavia asioita vaan myös eväitä tavoitteelliseen kehittymiseen. Oppimista ei tapahdu, jos oppilaat eivät tee myös asioita, jotka eivät ole kivoja tai jotka tuntuvat hankalilta, opettajan tehtävä on tuoda asiat tunnille sellaisina että oppilas pystyy niitä pureskelemaan ainakin vähän. Ja se riittää, vähän kerrallaan, asia jää kehoon ja mieleen muhimaan. 

Liian usein (subjektiivinen mielipide) törmään keskusteluissa siihen, että kuulen ohjaajan / opettajan sanovan: ”Ei alkeissa voi opettaa sellaista” tarkoittaen vaikkapa musiikintulkintaa tai jotain yleistä tanssiteknistä asiaa. Miksi ei voi? Oikein annosteltuna ja motivoivalla tavalla tarjoiltuna voi opettaa hyvin monenlaisia asioita, kylvää siemeniä asioista, joiden ei voi odottaakaan onnistuvan alkeiskurssilaisella, mutta jotka ovat tärkeitä mikäli tanssitaitoa aikoo kehittää pidemmälle. Opettaja on tunnilla asiantuntijan roolissa ja jos hän esittää asiansa riittävän pontevasti, motivoivasti ja innostuneesti melkein mitä tahansa voi opettaa ja innostus tarttuu useimmiten myös oppilaisiin.

Jokunen vuosi sitten juttelin pitkään tanssia harrastaneet miehen kanssa, joka sanoi hämmentävän lauseen: "Miksi kaiken pitää olla helppoa ja hauskaa?" Tämä kyseinen miesoppilas oli sitä mieltä että hänen tanssiharrastuksensa meinasi alkuvaiheessa tyssätä siihen, että tunneilla ei annettu haastetta ja sanottiin jokaisen oppivan alkeet helposti. Hänen ajatusmaailmassaan taidon oppiminen vaatii ponnisteluja ja opettelua ja niiden asioiden vähätteleminen toi hänelle fiiliksen, että opettajat / ohjaajat eivät arvosta lajiaan. Kyllähän jokainen osaa keihästäkin heittää tai pystyy ampumaan jousella, mutta on eri asia opetella tekemään se hyvin. Tanssitaito on taito siinä missä muutkin ja taidon oppimiseen kuuluu asioiden opettelu jos siinä haluaa tulla hyväksi. Tämä mies oli sitä mieltä, että kyseinen haaste pitäisi ratkaista jotta miehiä saadaan enemmän kursseille. Itse hän oli sattumoisin löytänyt omalta paikkakunnaltaan kurssin jossa haastetta oli tarjottu ja hänen harrastuksensa oli jatkunut.

Mikäli omat tunnit toimivat tutustumistunteina, joiden tarkoitus on innostaa ihmisiä harrastuksen pariin voi olla että kompromisseja pitää tehdä, mutta ehkä kannattaa pitää mielessä tuo edellinen tanssiharrastajan kommentti. Mikä olisi se positiivinen ja innostava haaste, joka meidän rakkaassa lajissamme on olemassa jonka kautta ihmiset saisi koukutettua opettelemaan taitoa? Luulen, että jokainen meistä tietää vastauksen tähän.

RAVISTELU 2

Oppilaat ovat fiksuja ihmisiä ja he pystyvät tiedollisesti käsittelemään paljon asioita. Kehollinen taito ja motoriikka eivät kenties riitä siihen, että asiat siirtyisivät käytännön tanssiin, mutta ymmärryksen tasolla asioita kannattaisi käydä läpi jotta ne eivät myöhemmässä vaiheessa tule täysin uusina. 

Miksi emme käyttäisi vakioituja termejä ja nimiä asioista, joilla niitä on? Tai miksi emme opettaisi vaikkapa musiikkiin liittyviä asioita niiden oikeilla nimillä? 

Seuratanssin kentällä lajin käsitteistöä ja termejä käytetään opetuksessa vähän verrattuna moneen muuhun taitoa vaativaan lajiin. Pianonsoiton opettelussa nuottien nimet ja monet muut musiikinteoriaan liittyvät käsitteet otetaan mukaan heti ensimmäisillä tunneilla, baletissa jokainen alkeisoppilas tietää mikä on plié tai tendue, cross fitissä liikkeiden nimet tulevat mukaan ensimmäisistä salikäynneistä lähtien. Seuratanssikentällä törmää moniin tanssijoihin, jotka eivät millään tavalla pysty sanallistamaan kehollisia liikkeitä, käännöstyyppiä, jalkojen asentoja koska niitä ei ole heille koskaan opetettu. Niinpä heiltä jää myös puuttumaan ymmärrys siitä, että miten asia kehittyy ja miten sitä varioidaan taidon kehittyessä.

Toki kentän opettajilla itsellään on hyvin erilaisia taustoja oman harrastuksen / kilpailu-uran / koulutustaustan suhteen, mutta ainakin ne jotka ovat itse olleet jonkin tanssilajin tavoitteellisen opetuksen parissa tai jotka ovat kouluttautuneet jonkun tahon kautta ovat altistuneet lajin käsitteistölle ja voisivat hyvin käyttää niitä johdonmukaisemmin opetuksessaan. Näiden lisäksi soiva musiikki on niin olennainen osa tanssia, että jokaisella opettajalla soisi olevan ainakin perusymmärrys rytmiikan käsitteistä ja niiden opettamisesta oppilailleen.

Tiedollisten asioiden mukaan tuomisen kautta saisimme koulutettua tanssijoita, jotka tunnistavat kehossaan liikkeen jolla on nimi tai huomaavat että jalat hakeutuvat asentoon jolla on nimi. Alkuun nimet ja käsitteet eivät kenties jää mieleen eikä keho ehkä pysty niitä toteuttamaan, mutta kun niitä kuulee eri opettajien tunneilla pidemmän ajan, ne vakiintuvat myös oppilaan mieleen ja ymmärrys asioiden loogisuudesta ja siirtovaikutuksen mahdollisuudesta kasvaisi ja kun ollaan riittävän pitkällä, huomataan että eri lajiperheissäkin keho tekee samoja asioita ja että kuviotkin aikalailla muodostuvat samoilla lainalaisuuksilla useimmissa lajeissa. Silloin tuo mieltä kutkuttava kysymys "miksi tätä ei ole opetettu aikaisemmin" olisikin ehkä lampunsyttyminen "tästähän puhuttiin jo aivan alkeiskurssilla, en vain tajunnut sitä silloin".

RAVISTELU 3

Opettajan / ohjaajan rooli yksityistunnilla, pienryhmässä tai massakurssilla on hyvin erilainen, opetuksen fokus siirtyy ryhmän kasvamisen myötä väkisinkin yksittäisestä oppilaasta ryhmänhallintaan ja käytännön asioista huolehtimiseen. Samalla opetettava asia yleistyy ollen yksärillä suunnattu edistämään yksittäisen oppilaan osaamista suhteessa siihen, että 80-100 hengen ryhmässä asian on oltava hyvin yleisluontoista jotta se jollakin tavalla koskettaa jokaista mukana olijaa. Nämä eri opetuksen muodot vaativat opettajalta erilaista osaamista, jokaisessa tavassa on omat erityispiirteensä.

Seuraava voi olla omaa kuvitelmaani, mutta kun olen ravistelemaan alkanut, sanonpa senkin ääneen. Emmehän me tanssinkentän ammattilaiset anna aloittelevalle oppilaalle sitä kuvaa, että tunti on "sitä parempi" mitä enemmän siellä on mukana oppilaita? Tunti on ilman muuta loistava sosiaalisena tanssitapahtumana ja tanssiin tutustumisen paikkana, mutta aitona ja oikeana taidon oppimisentilanteena se suurimmalle osalle ei varmaankaan ole paras mahdollinen.

Oppimisen dilemma

Julkaisimme viime kesänä oppimiseen liittyvän videosarjan Opi Oppimaan. Mikäli luet tätä tekstiä tanssioppilaan näkökulmasta, käy kuuntelemassa ainakin seuraavat jaksot: 

  1. Mikä on sinun tapasi oppia?
  2. Miksi kannattaa palata juurille?
  3. Miten arvioin omaa oppimistani? 

Oppimiseen liittyvien asioiden pohtiminen ja analysoiminen auttaa löytämään oman tavan ja valitsemaan itselleen sopivan kurssin ja opettajan. Mikäli paikkakunnalla on paljon tarjontaa, harrastaja voi valita itselleen mieluisan vaihtoehdon tai hän voi käydä kokeilemassa useampien tahojen järjestämiä kursseja ja löytää näistä itselleen sopivan.

Mikäli omalla paikkakunnalla ei ole tarjontaa, tanssinoppimisen voi aloittaa myös kotona vaikkapa TanssiOnline-palvelun avulla.

Lue tästä 5 syytä valita verkkokurssi tanssinopetteluun.

Sen jälkeen kun osaamista on ja on oppinut analysoimaan omaa tekemistään ja myös oppimistaan on erinomaisen tervetullutta vierailla useiden opettajien tunneilla ja kokeilla randomina uusia lajeja, näin näkemys tanssinkentästä laajenee ja monipuolistuu.

Isoja leireja ja huikeita tanssitapahtumia löydät Suomen Tanssipuoti OY:n sivuilta. Näissä tapahtumissa opetus on laadukasta, tasoja ja lajeja löytyy joka lähtöön. Lisäksi nämä ovat loistava tapa tutustua uusiin tanssikavereihin ja solmia sosiaalisia kontakteja.

KAIKEN LISÄKSI USEIN KÄY NIin, ETTä JOSSAIN ISON TAPAHTUMAN YKSITTÄISELLÄ TUNNILLA ITSELLE UUDEN OPETTAJAN KANSSA OIVALTAA ASIOITA JA SILLOIN VOI JOKO KYSYÄ: "MIKSI TÄTÄ EI OLE OPETETTU AIKAISEMMIN?" TAI HUUDAHTAA: "TÄMÄHÄN ON TUTTU JUTTU, MUTTA NYT VASTA TAJUSIN MITEN SE TEHDÄÄN".


Liisa Kontturi-Paasikko
Jäikö artikkelista jotain kysyttävää? Kysy rohkeasti, liisa@tanssintahti.com, 050-4431011