Tanssirakastuminen on termi, jota kuulee käytettävän niistä tanssihetkistä, joissa maailma ympäriltä katoaa ja jäljelle jää vain yhteinen tanssi. Mistä tässä oikein on kyse. Tanssirakastuminen on ilmiölle ehkä aika voimakas sana, vai onko?
Rakastuminen versus tanssirakastuminen
Mietitäänpä ensin mitä on rakastuminen. THL:n määritelmän mukaan rakastuminen on stressin kaltainen olotila, muutos joka vahvistaa valppautta ja auttaa suuntaamaan enemmän huomiota tärkeäksi koettuun asiaan ja lisää valmiuksia toimia yllättävienkin käänteiden vaatimalla tavalla. Rakastumisen kemian vuoksi empatia kasvaa. Aikaa ja tilaa annetaan omien tunteiden lisäksi myös toisen tunteille. Rakastumista ei tarvitse analysoida tieteen keinoin tai selittää millään. Tunteesta voi aina halutessaan pelkästään nauttia.
Kaikki edellisen kappaleen määrittelemät ilmiöt tapahtuvat myös tanssirakastumisessa, joka ei ollenkaan välttämättä tarkoita sitä että kyseessä olisi romanttinen rakastuminen sen hetkiseen tanssipariin.
Tanssirakastumisen kohde on yhteinen kehollinen liike, hetki yhteisessä sykkeessä, samanlainen tapa tulkita soivaa musiikkia. Merkillistä yhteisessä tanssissa on se, että tanssirakastumisen kohdalla se ei yleensä pohjaudu hienoihin kuvioihin tai upeisiin taivutuksiin, päinvastoin. Useimmiten tanssi on jotain aivan muuta, kenties vain yhteistä painonsiirtoa ja hengittämistä yhdessä samaan rytmiin.
Hassua tässä tunteessa on usein myös se, että kun tanssi on ohi ja kiitokset sanottu, lähdet tilanteesta pois ja mietit mitä juuri äsken tapahtui. Tapasit kenties kyseisen ihmisen ensimmäistä kertaa, vaihdoitte pari sanaa hakutilanteessa ja ehkä pari lisää kappaleiden välissä, mutta sinusta tuntuu että elitte yhdessä jonkin maagisen hetken, hetken jota ei voi samanlaisena saada takaisin.
Tangon taito voi johtaa tanssirakastumiseen
Jos tanssilajeista pitäisi miettiä "the laji" tanssirakastumisen kannalta niin se taitaa olla meille suomalaisille niin rakas tango. Tangon musiikki iskee suomalaiseen mielenmaisemaan, sen moninainen rytmiikka on omiaan houkuttelemaan tiiviiseen tanssiin ja sen koko olemus henkii kahden ihmisen kohtaamista.
Tango on enemmän kuin tanssi, se on tunne. Tätä mieltä ovat monet tanssinharrastajat ja siksi tämä tanssi altistaan usein tanssirakastumiselle.
Tango peruskurssi
19,90 €
Sis. Alv 24 %
Hitaiden peruskurssilla pääset tutustumaan viehättävään tapaan tanssia ilman tiettyä perusaskelikkoa. Tanssi pohjautuu yhteisiin painonsiirtoihin ja kävelyyn, joten tämä voi olla juuri se tanssi, jonka kohdalla pääset kokemaan tanssirakastumisen.
Lissun kollega Jyrki Keisala kirjoitti muutama vuosi sitten asiasta tarinan, joka ansaitsee tulla julkaistuksi uudelleen, koska tarina kertoo juurikin tanssirakkaustumisesta.
Pieni suuri hetki (Jyrki Keisala)
On kaunis kesäilta ja mies päättää lähteä tanssimaan. Lämpimän päivän jälkihehku hellii jäseniä, ja tanssilavalta kantautuu musiikki. Mies ajattelee, että tästä voisi tulla SE ilta.
Tanssi-ilta on edennyt puoleenväliin, ja se on ollut hyvä - ehkä kesän parhaimpia. Sitten bändi kuuluttaa tangot ja mies hakee itselleen parin naisten rivistä.
Tangon ensimmäiset tahdit alkavat soida, mutta mies ei kiirehdi. Hän odottaa täydellisen tanssiyhteyden syntymistä ja musiikin luomaa tarvetta lähteä liikkeelle. Viimein se tulee, ja mies ottaa kävelyaskeleen. Toisen. Kolmannen. Hän kuuntelee tarkasti musiikkia ja naista. Nainen antaa täydellisen vasteen, eikä kummallakaan ole kiirettä mihinkään. Kehoihin laskeutuu rauha.
Mutta mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu? Mehän vain kävelemme! Hitaita askelia, nopeita askelia, välillä vain pysähtyen ja keinuen paikallamme. Onko tämä edes tanssia?
Kun miehen ei enää tarvitse miettiä, millaisen käännöksen tekisi seuraavaksi, mikä kuvio olisi kiva tai vetäisisikö tähän kohtaan komean taivutuksen, tanssille tulee tilaa hengittää. Muoto ei ole enää tärkeää, vaan sisäinen tunnetila ja liikkeen ja pysähdyksen vuorottelu. Mies ja nainen aistivat toisensa ja musiikin herkemmin. Tanssi ei tapahdu ainoastaan tangokävelyaskelissa, vaan myös - ja ennen kaikkea - niiden välissä. Nainen tarjoaa niin täydellisen vasteen jokaisessa askeleessa, että miehestä tuntuu, kuin askelten väliin voisi pysähtyä leijumaan. Yhtäkkiä less is more, vähemmästä kasvaa enemmän. Miehen sisälle kasvaa vähitellen pakahduttava tunne.
Aivan liian pian kappale päättyy, mutta mies ja nainen jäävät vielä paikoilleen pitkään halaukseen. Hengitykset tasaantuvat hiljaksiin, sisällä kiehuva tangomyrsky laantuu. He hengähtävät vielä syvään, kuin yhteiseen nuottiin, sitten kiittävät toisiaan upeasta tanssista.
Mies ajattelee, ettei ole koskaan ollut se tansseissa kävijä, joka riehuu lattialla ensimmäisistä viimeisiin valsseihin. Hän on pikemminkin tanssifiilistelijä, joka etsii sitä illan täydellistä tanssihetkeä. Ja nyt se on tullut. Tätä tunnelmaa ja kehollista autuutta ei voi rikkoa.
Mies lähtee ajamaan kotiin ja miettii ratin takana onnellinen hymy huulillaan: "Minä kävelin - ja se oli koko kesän upein tango."
Kiitos ihanasta tarinasta Jyrki!
