Tanssitaito, nimenomaan parin kanssa tanssimisen taito, on tärkeä sosiaalisen vuorovaikutuksen muoto lähes kaikkialla maailmassa. Paritanssien historia ulottuu niinkin pitkälle kuin 1000-luvulle, josta löytyy ensimmäisiä merkintöjä valssin kaltaisesta tanssista. Nykyaikaisten paritanssien voidaan pitkälti kuitenkin katsoa syntyneen 1900-luvun aikana ja sen jälkeen. Tällä hetkellä ne elävät erilaisissa muodoissa eri maissa, meillä Suomessa ainutlaatuisen monipuolisena ja rikkaana tanssikulttuurina.
On muutamia tanssityylejä, joiden voi katsoa olevan yleismaailmallisia ja joita tanssitaan käytännössä kaikissa sivistyneissä valtioissa kutakuinkin samalla tavalla. Näistä tärkeimmät ja samankaltaisimmat lienevät valssi ja foksi. Valssi on tietyllä tavalla tanssien kuningas / kuningatar, onhan se tanssi joka edelleen toimii seremoniatanssina mm. häissä ja joka suomalaisessa tanssikulttuurissa tavallisimmin sekä aloittaa että lopettaa tanssi-illan. Foksi on ehkä vielä merkittävämmässä roolissa monikäyttöisyytensä vuoksi. Opettelemalla tämän tanssin pärjää käytännössä tanssien kaiken tasajakoisen tanssimusiikin soidessa.
Foksi on meidän suomalaisten käyttämä nimi tästä kahden hitaan askeleen ja kahden nopean askeleen -perusaskeleen tanssista, muualla maailmassa puhutaan tanssista nimellä foxtrot tai social rhythm. Ja onhan meilläkin tälle lajille useampia nimityksiä, joita menneiden vuosien saatossa on käytetty aktiivisestikin tanssinopetuksen kentällä:
- sosiaalitanssi,
- yleistanssi ja
- vanhan kansan suusta perimänä kulkeutunut vaihtoaskeltanssi.
Vieläkin joku saattaa tanssilavalla hakiessaan kysyä:
”Mennäänkö vaihtoaskeleella?”
Missä vaiheessa elämää olisi hyvä opetella tanssimaan?
Yllä olevaan tekstiin viitaten jokainen meistä varmaan osaa päätellä, että koska kyse on näin universaalista ilmiöstä, tanssitaito on asia, joka tulisi olla jokaisen saatavilla mahdollisimman varhain ja mahdollisimman laadukkaasti opetettuna.
Tanssiminen on meillä Suomessa asia, jonka kohdalla elämme vielä osittain sen lähihistorian realiteetissa, jossa tanssiminen oli vuosien ajan kielletty, Suomessahan oli tanssikielto, joka kumottiin vasta vuonna 1948. Tämä toi tanssille negatiivisen kaiun, joka on saattanut leimata tanssivat ihmiset ja tämä voi hyvin olla osasyy siihen, että tanssimisen opettelua kenties karsastetaan ja sen harrastamista vierastetaan.
Harmi, jos näin on, mutta emmehän me historiallemme mitään. Voimme vain tehdä aktiivisesti töitä sen eteen, että käsitykset muuttuvat.
Alatko kanssamme talkoisiin? Tehdään yhdessä töitä sen eteen, että käsitys tanssista muuttuu ja että paritanssi nostetaan sille kuuluvaan arvoon tärkeänä sosiaalisen kanssakäymisen muotona.
Ennen tanssin opettelu oli velvollisuus ja tanssikursseille jonotettiin
Suuret ikäluokat kuuluvat siihen sukupolveen, joista osa eli vuotta 1948 kun tanssikielto kumottiin ja he ovat eläneet sen huuman, jonka paritanssin vapautuminen toi tullessaan. 1960 -luku oli tanssilavojen kulta-aikaa ja lavat toimivat tuolloin nuorten aikuisten kohtaamispaikkana. Tanssitaito kulki isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, jokainen itseään kunnioittava nuori osasi valssin ja vaihtoaskeleen perusteet jollakin tavalla.
Lisäksi kaupunkilaisnuoret olivat kenties käyneet kouluaikanaan äärimmäisen suosittuja tanssikursseja, joita järjestettiin esimerkiksi joululomalla.
Haastattelin vuosia sitten jo edesmenneitä Eeva ja Olavi Niemistä, jotka kertoivat että heidän tanssikoulussaan pidettiin 30min sessioita: otettiin yksi porukka sisään, opetettiin tanssin perusteet (heillä oli oma Niemis-metodi), päästettiin porukka pois ja otettiin samantien toinen porukka sisään - kyse oli oppikoululaisista! Kursseihin kuului olennaisena osana myös tapakasvatuksen opettaminen. Eikö ollut melkoisen huikeaa sekä halu oppia tanssitaidon alkeet että tuo meininki muuten. Jokainen oppi ainakin jonkinlaisen tanssitaidon ja pystyi sen avulla luomaan suhteita vastakkaiseen sukupuoleen tanssipaikoilla ja seurustelemaan sivistyneesti hienommissakin tilaisuuksissa.
Minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa - jopa isäni (syntynyt 1934), joka ei ollut mitenkään innostunut tanssimisesta osasi kuitenkin vaihtoaskeleen ja valssiakin kääntyi välillä jopa vasemmallekin.
Itse kuulun suuren ikäluokan lapsiin eli ikäpolveen, joille tanssitaidon oppiminen ei ole ollut ollenkaan itsestään selvyys. Oppikoulussa opetettiin jenkkaa ja valssia, joita opeteltiin naureskellen ja oppimisen sijaan energia suuntautui enemmän pelleilyyn kuin taidon opetteluun. Vanhojen tanssit oli suurimmalle osalle meidän luokkalaisista ”pakollinen paha”. Tanssit opeteltiin kyllä, mutta eipä poloneesista, mignonista tai pas de quatresta juuri ole sen jälkeen ollut hyötyä kuin ehkä minulle, joka käytän niitä tanssinopettajana yliopiston tohtoripromootioon valmistautuvien kanssa.
Omien lasteni kohdalla tilanne taitaa olla vielä pahempi, en muista heidän juurikaan puhuneen siitä, että koulussa olisi tanssittu paritansseja muuta kuin joskus kokeilumielessä, ei niin että tavoitteena olisi ollut perustanssitaidon hankkiminen.
Tanssinopettamisen tulee olla osa koulussa annettavaa yleissivistystä
Olethan kanssani samaa mieltä tästä? Luultavasti olet, jos olet lukenut tekstiä tänne asti ja muutenkin seuraat tanssin kenttää ja kenties itse harrastatkin tanssia. Luultavasti myös moni koulujen opettaja ja liikunnanopettaja on tätä mieltä. Tanssin hyvää tekevistä vaikutuksista on viime vuosina kirjoitettu paljon, tanssi näkyy paljon mediassa, tanssikurssitoiminta on vilkasta ja harrastajia on paljon.
Miksi tanssin opettelu ei kuulu koulujen opetussuunnitelmaan tai arkeen?
Kouluissa työskentelevät opettajat ja päättäjät kuuluvat joko minun sukupolveeni (kohta eläkkeellä, apua!) tai nuorempiin eikä heillä kenties itsellään ole juurikaan kokemusta paritanssista tai heille on jäänyt siitä kouluajoilta ”hälläväliä” kuva. Jos näin on, heille on:
a) tosi iso kynnys lähteä opettamaan tanssia
b) vaikea löytää tanssimateriaalista asiat, jotka sopisivat opetettavaksi tietylle ikäryhmälle
c) haastava löytää se työtapa, jolla paritanssi ”myydään” oppilaille.
Taitaa siis olla niin, suurin työ näissä talkoissa pitää tehdä noin 35-45 -vuotiaiden kohdalla eli terveen aikuisen työväestön kohdalla. Mitä jos lähdetään yhdessä viemään osaamista kouluihin, koulujen opettajille ja opettajia kouluttaville tahoille?
Hulluna Humppaa Online- projekti lähtölaukaukseksi
Aiemmissa blogiteksteissä on tietoa Hulluna Humppaa -tanssikasvatusprojektista ja sen jatkumisesta Online-palvelun alla. Maksuttomia foksi-, fusku- ja bugg-kursseja on jo maailmalla melkoinen määrä, toivottavasti niiden kautta on jo saatu tanssia leviämään nuorten keskuuteen. Me TanssinTahdissa teemme kovasti töitä sen eteen, että tanssiminen ja ennen kaikkea perustanssitaidon opettelu saataisiin kouluihin ja että löytäisimme oikeanlaisen tavan lähestyä lapsia ja nuoria ja otamme ilomielin kaveriksemme näihin talkoisiin juuri Sinut!
Hulluna Humppaa -tunnaribiisin musavideon teko kruunasi kaiken
Hulluna Humppaa -projekti on niin hieno, että se ansaitsee ihan oman biisin ja nyt meillä on sellainen. Oululaislähtöiset veljekset Petri ja Ville Siltala sävelsivät, sanoittivat ja tuottivat meille huikean hyvänmielen biisin, jonka musavideon kuvaukset Mouhijärven yhteiskoululla joululomaa edeltävänä päivänä todistivat sen, että tanssiminen todellakin on kivaa ja että tanssin oppiminen ja siihen liittyvä tapakulttuuri on kivaa ja että HUMPPA ON KIVAA!
Mouhijärven yhteiskoulun 3-8 -luokkien oppilaita hulluttelemassa Hulluna Humppaa biisin tahdissa:
Mikäli haluat opetella asioita perusteellisemmin, hanki itsellesi TanssiOnline kuukausijäsenyys ja pääset käsiksi kaikkiin paritanssin peruskursseihin ja lisämateriaaleihin.
TanssiOnline jäsenyys 1kk
29,90 €
(sis. alv)
Voit tutustua palveluun 7vrk ilmaiseksi!
"Kysythän lisää, kommentoi, kyseenalaista ja kerro mielipiteistäsi. Äläkä epäröi kertoa, jos Online-kurssien kanssa on jotain haasteita! "
Lissu
