Taidon oppiminen yleisesti ja tietyn lajitaidon oppiminen on asia, jota olisi kaikissa motorista taitoa vaativissa lajeissa tärkeää harjoittaa aivan harrastuksen alusta alkaen. Seuratanssi (lavatanssit) on yksi niitä lajeja, jota usein markkinoidaan sen helppoudella ja sanotaan "jos osaat kävellä osaat tanssia!". Toisaalta tuo on ihan totta, tanssilavalla selviää sosiaalisesta tanssitilanteesta kävelytaidolla, kunhan kävelee "oikeaan suuntaan" yhdessä parin kanssa. Toisaalta, eräs miespuolinen tanssinharrastaja pohti ääneen sitä, miksi uusia harrastajia ei tule seuran tanssitunneille. Hänen pointtinsa oli: "Miksi kukaan haluaisi tulla opettelemaan asiaa, jonka osaa jo?" Hänen mielestään markkinointia pitäisi muuttaa sellaiseksi, että se houkuttelee harrastajia mukaan sillä että he oppivat uusia taitoja.

Taitojen opettaminen ja sitä kautta taidon oppiminen on oma taiteenlajinsa, jonka teoriaa on tutkittu urheiluvalmennuksen puolella paljon. Käsiini  (tai korviini) osui taannoin Proxima Finlandin Podcastin Lajitaidon kehittämisestä kestävyysurheilussa. Kuunneltuani podcastin tutustuin puhujien mainitsemaan Taitotohtorin blogiin.

Koko ajan kuunnellessani ja lukiessani Taitotohtorin ajatuksia pohdin, miten heidän esiin nostamansa asiat näyttäytyvät seuratanssin oppimisessa ja miten tanssinopettajat ja -ohjaajat voisivat hyödyntää asioita.

Tässäpä siis meille pohdittavaa taitoharjoittelun asiantuntijoiden ajatusten pohjalta. 

Mitä taidon oppiminen pitää sisällään?

Yleistaitavuus on pohjalla kaikkien lajitaitojen oppimisessa

Yleistaitavuus on kykyä oppia uusia liikkumisen tapoja. Hyvä ja laaja yleistaito auttaa lajitaitojen oppimisessa, ilman yleistaitavuutta spesifien taitojen oppiminen on haastavaa. Lasten liikkumisessa suositaan monipuolisuutta, jotta lapsen yleistaitavuus kehittyy ja laajenee ja kun tullaan tavoitteellisemman treenaamisen pariin lajikohtaisen tekniikan oppiminen on helpompaa. 

Aikuisiällä liikkuminen on kenties jäänyt taka-alalle tai elämässä on yksi tietty liikuntamuoto, jonka parissa kuluu aikaa. Keho ei siis enää saa monipuolisia virikkeitä mikä saattaa vaikeuttaa uudenlaisten liikemallien oppimista. Tälle asialle ei luonnollisesti yksittäisellä tanssitunnilla voi tehdä mitään, oppilaat tulevat sinne oman kehollisen historiansa kanssa. Se, mitä opettaja voi tehdä on kehittää tanssitaitoon liittyvien asioiden oppimiseen selkeitä ja yksinkertaisia harjoitteita, jotka kehittävät taidolle tarpeellisia osa-alueita.

Lajikohtainen taitavuus pitää sisällään tekniikan ja tyylin

Lajikohtainen taitavuus tarkoittaa lajitekniikan tarkoituksenmukaista käyttämistä kaikissa tilanteissa ja kykyä korjata tekniikkaa ja siinä tapahtuvia virheitä sekä kykyä oppia uusia variaatioita tekniikasta. 

Seuratanssikenttä ja sen opetus pitää sisällään lukemattomia erilaisia taitoja vaativia tanssilajeja, joiden kautta lajitaitoja harjoitetaan. Kurssien sisältöä varioidaan niin että oppilas saa kokemuksia monenlaisesta tavasta tanssia. Kauden aikana olisi hyvä harjoitella erilaisia ominaisuuksia vaativia lajeja, myös niitä jotka eivät kenties ole oppilaan omia "lemppareita", mutta joiden kautta voidaan oppia jotain kehollisia asioita mitkä ovat erilaisia kuin muissa lajeissa.

Lue myös aiemmin kirjoitettu artikkeli Tanssinopetuksen punainen lanka, siinä puhutaan taidon opettamisen johdonmukaisuuden merkityksestä.

Tyyli on suoritustekniikan persoonallinen ilmaisutapa. Seuratanssin näkökulmasta lajitekniikan ja tyylin voisi nähdä näin: 

  • Tunnilla opetellaan lajin perusteita ja peruskuvioita, jotka on tarkoitus tehdä samalla tavalla ja tekevät asiat myös samassa järjestyksessä. Pikkuhiljaa kuvioiden järjestystä varioidaan ja tanssijat tuovat mukaan omaa liikkeellistä tulkintaa.
  • Vaikka kyseessä olisi kuinka taidollisesti tasainen ryhmä, yksittäisten tanssijoiden suoritustavoissa on nähtävissä persoonallisia elementtejä. Kokonaisuus näyttää yhtenäiseltä, mutta jos rupeaa tarkemmin katsomaan eri tanssijoiden tekemistä, huomaa persoonallisia eroja eli tyylejä. 

Tanssitietous

TanssiOnlinen tanssitietous-kategorian videoiden avulla tuet motorista oppimista lisäämällä siihen sitä tukevaa tiedollista asiaa.

Yleistaitavuuden osa-alueet ovat pohjana taidon oppimiselle myös tanssitunnilla

Tanssitunneille tulee oppilaita hyvin erilaisista taustoista. Osa ei ole juurikaan harrastanut liikuntaa aiemmin, osalla voi olla pitkä ja monipuolinen kokemus erilaisista tavoista liikkua. Keholliset valmiudet ovat siis hyvin erilaisia eri oppilailla ja alkeistunneilla tämä saattaa näkyä vaikkapa siinä, että toinen oppilas nappaa uusia asioita ja taitoja nopeammin kuin toinen. Mitä todennäköisimmin näistä oppilaista ensimmäisellä on laajempi yleistaitavuus, jonka avulla kehossa on jo olemassa tarttumapintaa uusille liikemalleille ja oppiminen tapahtuu nopeampaa kuin sillä oppilaalla, jonka liikuntaharratuksesta on aikaa tai sitä ei ole ollut lainkaan.

Seuraavassa tarkastelemme yleistaitavuuden osa-alueita tanssin näkökulmasta.

1. Reaktiokyky on kykyä havaita ärsyke ja reagoida siihen liikkeellä

Tanssimisessa hyvä reaktiokyky näkyy jo alkeistanssitunneilla monella eri tavalla, yksinkertaisimmillaan kykynä liikkua opettajan antamisen ohjeiden mukaan. Tunneilla tehdään monenlaisia asioita, jotka vaativat kykyä havaita ärsyke ja reagoida siihen. Tunnilla on useita hetkiä, joissa oppilaat liikkuvat joko ohjeistetusti tai vapaasti tilassa ja lisäksi jokaisen tanssijan tulisi pystyä hahmottamaan toisen tanssijan liike ja suhteuttaa oma liikumisensa siihen. 

Alkeisopetuksessa tehdään paljon harjoitteita, jotka kehittävät yleistaitoa ja näin pyritään saamaan jokaiselle tanssia pidempään harrastavalle mahdollisuus kehittää lajitaidon ominaisuuksia itselleen optimaalisella tavalla. Mikäli liian aikaisin lähdetään tekemään haastavaa lajitaitoa vaativia asioita motivaatio luultavasti jossain kohtaa loppuu, koska oppimista ei tapahdu. Liian vaikeat asiat liian aikaisin voivat olla myös iso riski loukkaantumiselle joten vahvan pohjan rakentaminen on turvallisen tanssijan polun edellytys.

2. Suuntautumiskyvyn avulla oppilas osaa suunnata sekä liikettään että kehoaan tarkoituksenmukaisesti.

Tanssitunnilla harjoiteltavat asiat pitäisi pystyä tekemään samalla tavalla missä tahansa kohdassa tanssisalia, ottaen huomioon lajin asettamat vaatimukset. Liikkeet pitää osata suunnata suhteessa kehoon samalla tavalla vaikka tila on uusi. Suuntaamiskyvyllä on merkitystä sekä yksin tehtävissä että etenkin ryhmässä tehtävissä harjoitteissa. Hyvä suuntautumiskyky auttaa tanssijaa hahmottamaan itsensä suhteessa tilaan, omaan pariin ja muihin tanssijoihin. Sekä viejä että seuraaja tarvitsevat hyvää suuntautumiskykyä.

3. Rytmittämiskyky on kykyä löytää liikkeelle ominainen rytmi ja ylläpitää sitä tarkoituksenmukaisella tavalla

Kaikessa liikkumisessa tarvitaan rytmiä, tanssissa se on yksi olennaisimmista asioista. Rytmi voi olla tanssijan omaa, sisäistä rytmiä tai ulkoisen ärsykkeen (musiikki) tuomaa rytmiä, jota tanssissa käytetään hyvin monella tavalla ja koko kehon kautta. Paritanssissa puhutaan myös yhteisestä rytmistä, joka syntyy yhteisen sykkeen löytymisestä ja sen kautta liikkumisesta.

4. Tasapainokyky on reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin

Hyvä tasapainokyky näkyy tanssijoilla kykynä selvitä mm. tilanteesta, jossa tasapaino pettää vaikkapa lattian liukkauden vuoksi. Tai kykynä hallita keho erityisen hitaissa painonsiirroissa, nopeissa suuntaa vaihtavissa liikkeissä tai törmäystilanteissa. Myöhemmin hyvä tasapainokyky on edellytys monien monien lajitaitojen kohdalla, esimerkiksi harjoiteltaessa nopeammin suuntaa vaihtavia tai paljon liikkuvia tai pyöriviä kuvioita tai vastaavasti harjoiteltaessa esim. "hitaita", joissa yksittäinen painonsiirto kestää ajallisesti kauan.

5. Erottelukyky auttaa tunnistamaan lihasten jännitys- ja rentoustilojen säätelyä

Tanssimisessa kehoa käytetään monipuolisella tavalla ja sen tulisi pystyä mukautumaan dynaamiikaltaan hyvinkin erilaisiin tanssityyleihin. Hyvä erottelukyky auttaa jo alkeistunnilla oppilasta löytämään eri tyyleille ominaisen tavan käyttää kehoa tyylinmukaisesti hitaan ja sitkeän musiikin tahtiin tai nopeassa ja räväkässä rytmin mukaan.

6. Sopeutumiskyvyn avulla keho sopeutuu muuttuviin tilanteisiin ja olosuhteisiin

Sopeutumiskyky auttaa hahmottamaan mm. voiman käyttöä tai suhteuttamaan ja kontrolloimaan liikkumista pienessä ja ahtaassa tilassa suhteessa isoon ja avaraan tilaan. Tästä taidosta on isoa hyötyä lavatanssijalle, koska lattioiden pito on erilainen eri paikoissa, jossakin on keskellä lattiaa kenties pylväitä, ihmisten määrä ja käyttäytyminen tanssilattialla on joka ilta erilaista.

Omassa tutussa harjoitussalissa tanssisarja sujuu hienosti, suunnat ovat tuttuja ja alkeistanssijakin tietää minkälaisella dynamiikalla siellä voi liikkua. Lavatanssi-iltana voi tulla tenkkapoo, jos tila onkin eri kokoinen tai jos lattia on täynnä muita tanssijoita ja liikettä pitää pystyä joko pienentämään tai laajentamaan.

7. Yhdistelykyvyn avulla hallitaan useita peräkkäisiä liikkeitä

Tämä on luonnollisesti tanssissa olennaisen tärkeä kyky, joskin paritanssissa esim. käsien liikkeet ovat sidotumpia erilaisten tanssiotteiden kautta. Mutta, jalat tekevät tiettyä asiaa, kädet ehkä jotain muuta ja muuhunkin vartaloon haetaan erilaisia liikkeitä. Uusien askelikkojen ja kuvioiden myötä tanssija opettelee lukuisia erilaisia liikekombinaatioita.

taidon oppiminen tanssissa

Tietoinen taidon oppiminen / tiedostamaton taidon oppiminen

Tietoinen taidon oppiminen

Tietoinen oppiminen on tärkeää uuden taidon oppimisen alkuvaiheessa, jolloin on tärkeää että oppilas tunnistaa ne asiat joita pitää harjoitella ja tietää keinot niiden harjoittamiseen. Oppimisen kannalta on olennaista ymmärtää mitkä asiat synnyttävät halutun kokonaisuuden, vaikkapa tietynlaisen jouston. Tukijalan pitää työntää keho poispäin lattiasta ja rentoutusvaihe pitää osata ajoittaa oikein, keho pitää saada linjattua oikein, voimaa pitää osata käyttää vain tarvittava määrä ja lisänä on vielä monta muuta pientä asiaa, jotka harjoittelussa pitää ottaa huomioon. Opettajan tehtävä on tarjota asioita oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan jotta tanssija pystyy harjoittelemaan haluttua tekniikkaa itselleen sopivalla tasolla. 

Harjoittelussa käy usein kuitenkin niin, että tanssija ylianalysoi tekemistään mikä aiheuttaa sen, että mieli jumittuu eikä kehitystä pääse tapahtumaan toivotulla tavalla. Kun keskittyy liikaa yhteen kohtaan, häviää kontrolli kokonaisuudesta ja liike ei pääse hengittämään. Tai opettaja sortuu analysoimaan vain korjattavia asioita, mikä myös jumittaa mieltä ja kohta ollaan oravanpyörässä, jossa taito ei pääse kehittymään. 

Tiedostamaton taidon oppiminen

Taidon oppimisessa puhutaan nyt paljon tiedostamattoman oppimisen  (implisiittinen oppiminen) metodista. Siinä käytetään paljon mielikuvia ja tehtäviä, jotka vievät treenaajan ajatuksen pois yksittäisen liikkeen tai tekniikan miettimisestä. 

5 metodia tiedostamattoman oppimisen kautta opettamiseen

Australian Institute of Sportin (AIS) taitoasiantuntija Damian Farrow (2013) listaa mainiossa kirjassaan ”5 Things we don’t know” viisi käytännön metodia, joilla implisiittistä oppimista voidaan tehostaa. Tässä siis vinkkejä sinulle, joka opetat tanssitaitoa.

  1. KÄYTÄ HYVÄKSI MIELIKUVIA JA METAFOREJA

Tässä metodissa harjoiteltava asia pyritään tuomaan arkiseksi, löytämään sille mielikuva tai metafora päivittäisestä elämästä. Tenniksen syötön harjoittelussa mielikuvana voi olla kananmunan laittamisen kuljetushihnalle, vapaauinnissa voi kuvitella työntävänsä vedessä kahvoja, joita pitkin pääsee eteenpäin. 

Tanssitunnilla hitaan valssin swingiä harjoitellessa voidaan kuvitella itsemme keilahalliin saattamaan keila alakaaren kautta kohti maalia. Fuskun jouston harjoittelussa voidaan poimia tavaroita keittiön kaappien päältä.  

2. TEETÄ JOTAIN TOISTA TEHTÄVÄÄ SAMANAIKAISESTI

Tässä kohdistetaan tietoinen fokus johonkin muuhun kuin mitä ollaan varsinaisesti harjoittelemassa .Podcastissa annettiin tässä esimerkki koripallo syötön harjoittelemisesta. Ohjaaja antoi tehtäväksi tehdä syöttöjä yhtäjaksoisesti ja laskea ne viidestäkymmenestä nollaan, ruotsiksi! Urheilijan fokus siirtyi siis teknisten asioiden miettimisestä ääneen laskemiseen, samalla syöttyä tuli kuitenkin harjoiteltua 50 kertaa. 

Tanssitunnilla tätä asiaa voi soveltaa monella eri tavalla. Harjoitteen musiikiksi voi valita biisin, jonka tanssijat tuntevat hyvin ja jotta harjoittelun fokus siirtyy pois varsinaisesta harjoitteesta oppilaita voi pyytää laulamaan biisiä samalla kun harjoitusta tehdään. 

3. LUO VIRHEETTÖMÄN SUORITUKSEN TAKAAVAT OLOSUHTEET

Tämä metodi sopii erityisesti oppilaalle, joka on ns. suorituskuopassa eli harjoittelee harjoittelemistaan mutta ei pääse asiassa eteenpäin. Urheilun puolelta esimerkkinä voisi olla rangaistuslaukauksen vetäminen jääkiekossa. Tehtäväksi voi antaa vetää laukaus niin läheltä maalia että epäonnistumisen todennäköisyyttä ei ole eli onnistumisia tulee paljon. Pikkuhiljaa etäisyyttä lisätään kunnes onnistumisia alkaa tulla myös normaalietäisyydeltä. 

Vakiotanssityyppisissä lajeissa voimakkaasti pyörivät kuviot ovat usein niitä, joiden kanssa harjoittelu jumittaa koska joku pieni yksityiskohta ei toimi. Mitä jos pyörimistä tehtäisiinkin pienenä ja kevyenä ja lisättäisiin liikkumista ja voimaa sitten kun onnistumisia pienesti pyöriessä on tullut paljon? 

4. ÄLÄ ANNA PALAUTETTA

Tämä metodi on hieman ristiriitainen, mutta onnistuessaan saattaa tehostaa tiedostamatonta oppimista. Logiikkana on se, että mikäli opettaja ei näe mitä tapahtui, hän ei voi myöskään ylianalysoida asiaa. Tai mikälli golffari lyö pallojaan verkkoon, hän ei saa tietoa pallon lentoradasta eikä voi analysoida sitä mutta tulee harjoitelleeksi lyönnin tekniikkaa. 

5. KÄYTÄ TEHTÄVÄÄN LIITTYVIÄ, MUTTA EPÄOLENNAISIA OHJEITA

Tällä metodilla oppilaan huomio kiinnitetään eri asiaan kuin mitä harjoitellaan. Mikäli varsinaisena harjoitteen aiheena on tenniksen syötön suuntaaminen oikeaan paikkaan, ohjeeksi voi antaa arvioida syötön nopeutta suunnan miettimisen sijaan.  Farrowin mukaan on todettu, että implisiittiset ohjeet suuntaavat oppilaan visuaalisen tarkkaavaisuuden tehtävän tärkeisiin vaiheisiin, mutta jättävät oppilaalle tilaa löytää vihjeiden tärkeys itse. 


Tanssitunnilla tätä voisi käyttää vaikkapa harjoiteltaessa lattareissa tarvittavan ristivedon (lantion ja rintakorin sivusuuntainen isolaatio eri suuntiin) kohdalla. Teknisten ohjeiden sijaan oppilaille voi antaa ohjeeksi tehdä liike mahdollisimman nopeasti tai mahdollisimman hitaasti. 

NORMAALISTI ET TARVITSE TIETOISUUTTA. KUN TARVITSET SITÄ, TOIVOT ETTÄ SITÄ EI OLISI

Tor Norretranders- 

Jäikö artikkelin sisällöstä jotain kysyttävää. Kysy rohkeasti: Lissu 050-4431011, liisa@tanssintahti.com