Suomalainen tanssilavakulttuuri on tanssilajien osalta rikkaudessaan ja moninaisuudessaan ainutlaatuinen. Sosiaalisia tanssilajeja, joita myös seuratansseiksi kutsutaan tanssitaan ympäri maailmaa, mutta en tiedä että missään muualla yhden tanssi-illan aikana esiintyisi niin monta erilaista tanssityyliä ja tanssittaisiin niin montaa tanssilajia kuin suomalaisilla tanssilavoilla vieläpä niin, että hyvin yleisenä mielipiteenä usein esitetään, että lavatanssissa ei ole oikeaa eikä väärää tapaa vaan jokainen voi tanssia siellä omalla tavallaan.

En myöskään ole törmännyt missään faktapohjaiseen tietoon siitä, miksi näin on päässyt käymään. 

Seuraava on puhtaasti omaa pohdintaani asiasta: 

  • Osittain lienee kyse siitä, että seuratanssien opetus keskittyi Suomessa hyvin pitkään isoihin kaupunkeihin ja muualla Suomessa paritanssikulttuurin kehittyminen oli sen varassa mitä pieniä hippusia ihmiset tietoonsa silloisten tiedotusvälineiden välityksellä. Näin jo varhaisessa vaiheessa pääsi vallalle kulttuuri, jossa ”tanssittiin niin kuin taidettiin” ja tämä perimätieto siirtyi vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille. Ymmärtääkseni Veikko Vekarias Niemelä oli ensimmäinen koulutettu tanssinopettaja, joka lähti aktiivisesti 1950-luvulla kiertämään Suomea levittääkseen ”oikealla tavalla tanssitun” tanssin ilosanomaa. 
  • 1950-luku oli lavojen kulta-aikaa ja kun tämä osuu yhteen Vekariaksen maakuntamatkojen kanssa on oletettavaa, että perinteisten tanssityylien lisäksi lavoilla alkoi näkyä myös tanssikursseilla käyneiden tanssijoiden tyylinäytteitä. 
  • Mieheni Lasse Paasikko on kiertänyt tanssilavoja 1970-luvulta alkaen ja hänellä on tallessa settilista noilta ajoilta. Soitettavat kappaleet olivat pääosin valssia, jenkkaa, humppaa, foksia, polkkaa ja tangoa. Jokunen sambaksi luonnehdittava lattari ja rokki olivat mukana illan mausteena, mutta tuolloin tanssilajien valikoima lavoilla oli vielä hyvin ”perinteinen”. 
  • Tanssilavat ovat olleet, eivät vain tanssimiseen tarkoitettuja paikkoja, vaan kokoontumispaikkoja, joihin ihmiset ovat tulleet viettämään iltaa, Llomaan uusia suhteita ja nauttimaan musiikista. Tämä realiteetti on varmasti myös ollut vaikuttamassa siihen, että kulttuuri on elänyt voimakkaasti ajan myötä ja erilaiset ajan ilmiöt on otettu ilolla vastaan lavoilla. Tämä selittäisi sen, että kun uusia tanssityylejä on tullut ne ovat päätyneet sekä tanssijoiden että orkesterien ohjelmistoon ja pikkuhiljaa valikoima on laajentunut siihen mitä se nyt on. 

    Miten tanssilaji määritellään?

    Tämäkin on asia, johon ei löydy yksiselitteistä vastausta. Yleisin ajatus lienee, että tanssilajin määrittävät se, minkä muotoista ja rytmistä perusaskelta ja siihen pohjautuvia kuvioita tanssitaan suhteessa musiikkiin ja se, minkälaisella tanssillisella tyylillä kyseisiä asioita tanssitaan.

    Pitkälti on kysymys perinteestä, vuosikymmenten ja osittain jo vuosisatojen saatossa on tullut tavaksi tanssia valssia tietyllä tavalla, jiveä toisella tavalla ja tangoa kolmannella. Osa tanssilajeista on vakiintunut tiettyyn muotoon jo kauan sitten, esim. valssi, kun taas osa elää ja muuntuu edelleen, vaikkapa rumba / rumba-bolero. Osassa lajeista on samanmuotoinen perusaskelikko, mutta tanssillinen tyyli kertoo mitä lajia tanssitaan. Näistä tyypillisimpänä esimerkkinä lindy hop, boogie woogie ja jive, joissa kaikissa on käytössä 6-count perusaskel samalla ajoituksella ja kutakuinkin samoilla jalan paikoilla, mutta ne ovat kuitenkin omia persoonallisia lajejaan, eron tekevät muut tanssilliset asiat. 

    Tanssilajit ja tanssilajiperheet

    Tanssilaji vai tanssirytmi?

    Puhutaanko valssista vai valssista, tangosta vai tangosta? Toinen termi tarkoittaa sitä tanssilajia, jota tanssijat tanssivat toisen tarkoittaessa sitä tanssirytmiä (musiikkia) mihin tanssijat liikkuvat. Useimmissa tapauksissa nämä kaksi käsitettä liittyvät vahvasti yhteen: Valssimusiikkiin tanssitaan tavallisimmin valssi-nimistä tanssilajia, samoin tangomusiikkiin tanssitaan yleensä tangoa. Mutta, on olemassa tanssirytmejä, joiden soidessa tanssijat tyypillisesti valitsevat tanssinsa useamman tanssilajin väliltä. Näistä esimerkkinä foksi-niminen tanssirytmi, johon temposta ja tunnelmasta riippuen voidaan tanssia ainakin foksi- tai fusku-nimisiä tanssilajeja. Vastaavasti on olemassa tanssilajeja, esim. fusku ja bugg, joille ei ole olemassa samannimistä tanssirytmiä vaan niitä tanssitaan sopivan tempoisiin ja poljentoisiin rytmeihin. Ja kaiken lisäksi lavoilla kuulee myös paljon iskelmää eli beat-nimistä tanssirytmiä, jolle ei ole olemassa samannimistä tanssilajia vaan tanssijat valitsevat sopivan omasta ”varastostaan”. 

    Tanssijan näkökulmasta ylläolevalla asialla ei ole isoa merkitystä, mutta ohjaajien ja opettajien on hyvä olla selvillä asian muodostamasta kokonaisuudesta ja tehdä sen pohjalta tietoisia valintoja opetustilanteisiin. 

    Miten tanssilajit ovat kehittyneet?

    Oma opetukseni pohjautuu vahvasti vakioituun tanssitekniikkaan niiden tanssilajien osalta, joissa vakiointia on tehty. Näen turhana "keksiä pyörää uudestaan" ja käytänkin mieluummin opetuksen pohjana jo tutkittuja ja hyväksi havaittuja faktoja joita sovellan sopivaksi kullekin oppilaalle. Lue lisää aiemmin julkaistusta artikkelista.

    Neljä eri tyyppistä tanssilajiperhettä

    Suomalainen lavatanssi on osa aineetonta kulttuuriperintöä. Museoviraston ylläpitämiltä sivuilta löytyy kattava artikkeli lavatanssista, suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän.

    Suomalaisilla lavoilla tanssittavat tanssilajit voidaan karkeasti jakaa neljään selkeään tanssilajiperheeseen, joista jokainen pitää sisällään useita eri lajeja. Viidenneksi nostaisin näiden selkeiden perheiden lisäksi vielä tanssityylin, joka ei pohjaudu mihinkään tunnistettavaan tanssilajiin, mutta jota näkee lavoilla paljon ja jonka kautta saa yhtälailla aikaiseksi nautittavaa ja hyvää paritanssia. 

    1. Vakiotanssityyppiset tanssilajit

    Oma määritelmäni näille lajeille on: 

    • Vakiotanssityyppisiä lajeja tanssitaan pääosin suljetussa tanssiotteessa, ne kiertävät salia vastapäivään ja niiden tanssillinen liike perustuu kehon painon liikuttamiseen tilassa.

    Tällä määritelmällä mukaan mahtuvat selkeä perinteiset lajit: 

    • Valssi ja hidas valssi joita tanssitaan saman nimisiin tanssirytmeihin
    • Foksi ja hidas foksi, joita tanssitaan sopivan tempoiseen foksi tai beat -musiikkiin
    • Tango eri tyyleineen, joita tanssitaan tangomusiikkiin
    • Humppa eri tyyleineen, joita tanssitaan humppamusiikkiin. Humpan kuviohumppatyylissä käytetään myös avoimia otteita

        2. Latinalaistanssityyppiset tanssilajit

        Nämä määrittelisin seuraavasti: 

        • Latinalaistanssityyppiset lajit pohjautuvat joko vakioitujen latinalaistanssien tai maailmalta Suomeen rantautuneiden eri maiden lattaritansseihin. Niitä tanssitaan tavallisimmin ns. paikkatanssina, kehon liike perustuu oikeanlaiseen painontunteeseen ja kehossa tapahtuviin vastakkaisuuksiin (isolaatiot ja rotaatiot).

        Lattarien soittaminen ja tanssiminen suomalaisilla tanssilavoilla on vakiintunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja lajikirjo on kasvanut aivan viimeisten vuosien aikana. Tällä hetkellä aktiivitanssijat toivovat pääsevänsä tanssimaan seuraavia lattarilajeja: 

        • Rumba ja / tai rumba-bolero
        • Cha cha
        • Samba
        • Salsa
        • Bachata 

        Näille lajeille löytyy samanniminen tanssirytmi, poikkeuksana rumba / rumba-bolero, jota tanssitaan perinteisesti bolero-nimiseen tanssirytmiin. 

        Latinalaistanssityyppiset tanssilajit

        3. Swingtanssityyppiset tanssilajit

          Tämän perheen määritelmä voisi olla:

          • Swingtyyppiset lajit pohjautuvat swingaikakaudella ja sen jälkeen syntyneisiin ns. kädenalitansseihin, joissa useimmissa on perusaskelikon pohjana käytetty koko iskun kestävien painonsiirtojen lisäksi triplestep- eli chasseaskelta. Näitä lajeja tanssitaan pääosin avoimessa otteessa paikkatanssina ja niiden tanssillisena peruselementtinä on kyseiselle lajille tyypillinen syke eli jousto. 

          Swinglajien kirjo tanssilavoilla on sekin aika laaja, näet aktiivisen tanssi-illan aikana ehkä seuraavia lajeja:

          • Fusku, jota tanssitaan tasajakoiseen, yleensä reipastempoiseen musiikiin, esim. foksi- tai beat-tanssirytmeihin
          • Jive, jota tanssitaan shuffle-rock -nimiseen tanssirytmiin
          • Bugg, jota voi tanssia lähes mihin tahansa tasajakoiseen rytmimusiikkiin
          • Boogie woogie, jonka tanssirytminä voi olla rhytm´n´blues, kolmimuunteinen rock´n´roll tai swing
          • Lindy hop, jota perinteisesti tanssitaan swingmusiikkiin
          • West coast swing, jota voi käytännössä tanssia mihin tahansa tasajakoiseen musiikkiin

          Tämän lajiperheen kohdalla oma havaintoni on, että bugg on viimeisinä vuosina ottanut selkeästi valta-aseman tässä lajiperheessä, koska sen käyttämä musiikkikirjo on niin laaja. Foksimusiikkin buggia ei tanssita, joten toinen laji joka pitää pintansa on fusku. Muita lajeja näkee jonkin verran, harvoin tosin ”puhdasotsaisessa muodossa” eli lajit sekoittuvat toisiinsa ja tanssia katsoessa voi olla vaikea tulkita mikä tanssilaji on kyseessä. Ja liekö tuolla on tanssilavalla merkitystäkään? Pääasia lienee, että tanssiminen parin kanssa sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä ja tanssista muodostuu molemmille miellyttävä kokemus. 

          Video: TanssiOnline Jive

          4. Kansantanssityyppiset tanssilajit

            Tämän lajiperheen tanssilajit ovat eläneet suomalaisessa tanssiperinteessä kauemmin kuin mitkään muut lavoilla tanssittavat lajit ja ne kuuluvat edelleen tiiviisti mukaan tanssilavailtaan. Lavoilla näiden tanssilajien muoto on ”köyhempi” kuin kansantanssin harrastajien piirissä, niistä tanssitaan tavallisimmin perusmuodon lisäksi vain muutamia variaatioita. Nämä lajit kiertävät lavalla tilaa vastapäivään ja niissä on sekä pyöriviä että eteneviä vuoroja. Lajeissa on pohjalla joko kävely tai erilaiset hyppyaskeleet. 

            Lavoilla kansantansseista näkee tanssittavan jenkkaa, polkkaa ja masurkkaa. Jenkasta tanssitaan sekä hyppypohjaista että kävelypohjaista versiota, polkasta tavataan käytännössä vain hyppypohjaista polkkaa. Masurkan B-osassa näkee tanssittavan polkkamasurkan tilalla myös perusvalssia. 

            Kansantanssityyppiset tanssilajit

            5. Fiilispohjainen tanssi

            Edellisten tanssilajiperheiden lisäksi lavoilla näkee paljon tanssia, jota ei voi kategorisoida minkään tanssilajiperheen alle. Siinä kenties on elementtejä jostain tunnetusta tanssilajista, mutta toisaalta se pitää sisällään jotain, jota ei pysty sijoittamaan mihinkään kategoriaan. Voi myös olla, että tanssissa on tutun lajin askelikko, mutta se tanssitaan sellaisella tanssillisella otteella ettei sen näytä miltään kyseisen tanssilajin perinteisestä tyyliltä. Mielestäni tällainen fiilispohjainen tanssi on täsmälleen yhtä arvokasta ja upeaa kuin upeasti tanssittu lajinomainen tanssi etenkin jos näkee (tai tuntee itse) että parin välinen vuorovaikutus on aktiivista ja tanssia tanssitaan tulkiten soivaa musiikkia ja ottaen huomioon tilassa olevat muut tanssijat. Tanssijan näkökulmasta tällainen tanssi voi olla jopa mielenkiintoisempaa kuin perinteisellä tavalla lajinomainen tanssi.

            Summa summarum

            Summa summarum, suomalaiset tanssilavat ja niillä käyvät tanssijat ylläpitävät suurenmoista ja upeaa tanssikulttuuria, jonka soisi elävän vielä pitkään. Tulkoon siihen mukaan uusia tansseja ja tyylejä, otetaan ne ilolla vastaan. Mikäli näin käy, eli uusia tulee, orkesterit ovat ne jotka ovat valinnan edessä sen suhteen mitä ehtivät illan aikana soittamaan —me tanssijat kyllä jorataan!

            Liisa Kontturi-Paasikko
            Jäikö joku asia mietityttämään? Ota rohkeasti yhteyttä: liisa@tanssintahti.com, 050-4431011