Tanssin opetuksessa käytetään monenlaisia tanssitermejä, joiden tarpeellisuudesta on mm. opettajien keskuudessa käyty monenlaista keskustelua. Tämän artikkelin tarkoitus on tuoda esille termien ymmärtämisen tarkoitus oppimaan oppimisen näkökulmasta.
Jokaisella alalla on oma ”ammattisanastonsa”, joka pitää sisällään alaan liittyviä vakiintuneita käsitteitä. Osa termeistä on sellaisia, jotka aukeavat sen kummemmin selittämättä meille kaikille, osa on nimenomaisesti alaan ja sen ilmiöihin liittyviä käsitteitä, jotka kuulostavat alan ulkopuolisen ihmisen korvaan hebrealta.
Tanssissakin on omanlaiset tanssitermit, sekä yleiset että tanssilajikohtaiset ja tämän artikkelin tavoitteena on hoksauttaa, että termistön ymmärtäminen voi auttaa tanssin oppimisessa ja lajin logiikan löytämisessä.
TanssiOnline jäsenyys 1kk
29,90 €
(sis. alv)
Tutustu TanssiOnline palveluun 7vrk ajan ilmaiseksi!
Tanssin kenttä pitää sisällään lukemattoman määrän erilaisia tanssityylejä, joista paritanssit ovat yksi iso perhe. Mutta myös paritanssiperheessä on jäseninä useita erilaisia perheitä, joissa jokaisessa on omat erityispiirteensä ja myös omanlaisensa tanssitermistö.
Tilannetta voi verrata puhuttuun kieleen ja sen murteisiin:
- yleiskieli pitää sisällään käsitteitä ja sanoja, jotka suurin osa sitä puhuvista ymmärtää
- Eri alueiden murteet muokkaavat yleiskielen käsitteitä ja niillä on asioille omanlaisia termejä, jotka kenties vain samaa murretta puhuvat ymmärtävät.
Tässä artikkelissa käytetyt tanssitermit ovat joko tuon yleiskielen kaltaisia tai edustavat vakioitujen paritanssilajien (vakio- ja latinalaistanssit) alueen murretta eli näihin lajiperheisiin liittyviä käsitteitä.
Mitä tanssitermit kuvaavat?
Hyvin usein termit kuvaavat tanssiin liittyvää ilmiötä, joka toistuu samankaltaisena läpi koko tanssimatkan. Alkuvaiheessa ilmiöön liittyvä asia toivottavasti opetetaan yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa ja tämän jälkeen sen päälle ruvetaan lisäämään pieniä tanssin laatua parantavia asioita.
Alla olevassa YouTube-linkissä Lissu, Antti ja Anniina avaavat termiä nimeltä VASTALIIKE.
Usein yksittäiset tanssitermit kuvaavat yksittäisiä tanssiliikkeitä, joita on hyvä opettaa ikäänkuin tärkeysjärjestyksessä eli siten, että taidot pääsevät kehittymään vahvoiksi ja jotta kehittymiselle luodaan tervettä pohjaa.
Baletti on tanssiperheen lajeista yksi vanhimmista ja ehkä sen vuoksi sen termistöä käytetään hyvin monessa muussakin lajissa. Termi ”plié” on liike, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan koukistetaan polvia eli ”niiataan” eli ”kyykätään” joko demi plién verran eli vähän tai grand plién verran eli niin alas kuin pidennetyllä keholla päästään. Tämä sinänsä yksinkertainen liike on yksi ensimmäisistä baletissa opeteltavista liikkeistä, koska sen monipuolinen käyttö on edellytys hyvin monelle haastavalle liikkeelle ja taidolle. ”Relevé” taas tarkoittaa varpaille nousua ja tämäkin on asia, jota ruvetaan harjoittamaan ihan alkuvaiheeessa.
Vaikka Wikipedia ei välttämättä ole kaikissa asioissa se luotettavin lähde, sieltä löytyy varsin kattava luettelo balettitermeistä. Pitäisikö aktivoitua ja tehdä samanlainen paritanssin termistöstä? balettitermit
Polvien koukistamista ja varpaille nousemista tehdään toki muissakin lajeissa kuin baletti. Monessa yksintanssilajissa käytetään näitä termejä, mutta paritanssimaailmassa nämä ovat harvinaisempia. Mutta, vaikkapa hitaan valssin nousuissa ja laskuissahan on kysymys juurikin pliéstä ja relevéstä!
Vakioiduissa paritansseissa (vakio- ja lattarityyppiset lajit) vastaavia merkittävästi tanssin laatuun vaikuttavia termejä ovat esimerkiksi:
- VASTALIIKE (contra body movement), jota tarvitaan vakiotanssityyppisissä lajeissa sekä yhdessä eteen-taaksepäin kävelyssä että etenkin käännösten tekemisessä. Kyseessä on vartalon kiertyminen kohti liikkuvaa jalkaa eteen- tai taaksepäin liikkuessa eli liike, joka sinänsä on olemassa meillä jokaisella ihan normaalissa kävelyssä ja jota vahvistetaan jos halutaan kääntyä, mutta joka useimmiten ”menee hukkaan” kun lähdetään opettelemaan tanssia.
- VASTALIIKEASENTO, joka on niin ikään vakiotanssityyppisten lajien termi ja jota käytetään kun astutaan parin ohi tai liikutaan promenaadiasennossa. Kyseessä on jalkojen asento, jossa liikkuva jalka astuu tukijalan linjalle tai sen yli ilman että vartalossa tapahtuu kiertoa askeleen aikana.
- LATTARILUKKO, jonka muoto on samanlainen tehtiin se missä lattaritanssissa tahansa. Tyylinmukaisessa lattarilukossa polvet ovat ”peräkkäin”, takimmaisen jalan kanta on irti lattiasta, takimmainen jalka on aukikierretty.
Miten tanssitermien ymmärtäminen auttaa oppimista?
Se, että ilmiön oppii ymmärtämään jo tanssipolun alkuvaiheessa auttaa tekemään matkasta loogisesti etenevän ja antaa oppilaalle mahdollisuuden rakentaa oppimistaan johdonmukaisesti.
Motorinen oppiminen perustuu riittävään määrään oikeanlaisia toistoja niissä lajeissa, joissa suoritus perustuu suljettuun taitoon eli sitä tehdään aina samankaltaisissa olosuhteissa.
Esimerkiksi jousen ampuminen keskelle taulua onnistuu, kun samaa liikerataa harjoittelee uudestaan uudestaan ja uudestaan ja pystyy toistamaan ”kymppisuorituksen” samanlaisena joka kerta. Toisin on ns. avoimia taitoja vaativissa lajeissa, joissa olosuhteet vaihtelevat hyvinkin paljon. Näihin avoimiin lajeihin kuuluu myös seuratanssi, jossa jokainen tanssitilanne on erilainen. Näissä lajeissa tanssitermien ymmärtäminen lajin opiskelun alusta asti voi helpottaa lajin perusteiden ymmärtämistä ja itse olenkin sitä mieltä, että perusteltuja tanssitermejä voisi opetuksessa käyttää enemmän.
Mitä aikaisemmin oppija oppii ymmärtämään vastaliike, vastaliikeasento, promenaadiasento, lattarilukko ja muut tärkeät käsitteet ja tunnistamaan ne kehossaan sitä helpompi hänen on siirtää oppimaansa uusiin kuvioihin ja uusiin lajeihin, joissa samat asiat toistuvat saman nimisinä.
Opettajille ja ohjaajille mietittäväksi
Tanssin alkeisopetus pyritään usein tekemään mahdollisimman selkeäksi ja yksinkertaiseksi, jotta kaikki oppilaat pysyvät opetuksessa mukana. Alkeisopetus pohjautuu useimmiten opettajalähtöiseen tapaan opettaa asia eli opettaja näyttää edessä, oppilaat pyrkivät parhaansa mukaan ”matkimaan” opettajan tekemistä. Tällä metodilla on ilman muuta puolensa, mutta fakta on se, että oppilasta ei juurikaan tässä vaiheessa kannusteta ymmärtämään ja rakentamaan oppimistaan. Näin oppilas saa kyllä kuvan kyseisellä tunnilla tanssituista asioista, mutta ei välttämättä osaa hyödyntää oppimaansa jonkin toisen tanssilajin tunnilla.
Ilmiöiden ja käsitteiden nimeäminen on yksi tapa saada oppilas ymmärtämään eri lajien ja lajiperheiden välisiä yhtäläisyyksiä ja näin helpottaa oppijan matkaa tanssin oppimisen polulla. Tämän lisäksi oppijaa kannustetaan asioita sanoittamalla ymmärtämään tanssia ja sen oppimista myös kognitiivisella eli tiedollisella tasolla, ei vain motorisen oppimisen näkökulmasta.
OPpiminen on ihmeellinen asia, meidän opettajien tehtävä on auttaa oppijaa oppimaan!
