Aistikanavat ovat isossa roolissa oppimisessa. Tanssitaidon oppiminen on motorista oppimista, jossa opettaja auttaa oppilastaan hienosäätämään olemassa olevia taitojaan sellaisiksi että niitä voi hyödyntää eri tanssilajeissa. 

Meillä jokaisella on periaatteessa kehossaan olemassa kaikki ne taidot mitä tavallisimmissa paritansseissa tarvitaan: osaamme seisoa, kävellä eri kestoisia ja mittaisia askelia, siirtää painoa jalalta toiselle eri tavoin, liikuttaa käsiämme ja kenties myös tehdä erilaisia hyppyaskelia. Paritanssitaidon opetteleminen on näiden taitojen tarkentamista sellaisiksi miten ne toteutuvat eri tanssilajeissa, kyse on siis pitkälti olemassa olevien perustaitojen ja asioiden uudelleen järjestämisestä ja hienosäätämisestä. Mikäli ihmisellä on liikuntarajoitteita, asioiden suhteen pitää tehdä kompromisseja, mutta tanssin oppiminen on edelleen mahdollista oman kehon antamien rajojen puitteissa. 

Ihmisellä on viisi perusaistia: näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistit joiden välityksellä koemme käytännössä kaiken. Motorista taitoa opitaan pääosin kolmen eri aisti- eli havaintokanavan kautta: näkö, kuulo ja tunto. Näköaistin kautta havainnoidaan opettajan demonstraatiosta ja ympäristöstä asioita, joista on apua taidon oppimisessa. Kuuloaistin kautta otetaan vastaan ohjeita ja tunto- eli kinesteettisen aistin kautta kokeillaan ja koetaan asioita. Sinulla on mahdollista löytää oma vahvuutesi oppijana pohtimalla toimiiko joku näistä kanavista sinulla oppimistilanteessa vahvemmin kuin toinen. 

Mitä jos kaikki aistikanavat eivät ole käytössä?

Perusaistien kohdalla fakta on se, että mikäli joku aisteista on pois käytöstä muut aistit valpastuvat. Mikäli olet pimeässä ja havaitset liikettä mutta et pysty näkemään mitä tapahtuu kuuloaistisi terästäytyy tai mikäli et vaikkapa sairauden vuoksi pysty maistamaan ruoan vivahteita nenäsi kuitenkin haistaa herkullisen tuoksun. 

Aistikanavien kohdalla on sama juttu. Mikäli tanssinopettaja ei puhuisi mitään joutuisit käyttämään enemmän näköaistia oppimiseen ja palautetta saisit myös kehosi tuntemuksista tai siitä miltä liike opettajan kanssa tehdessä tuntuu. Terästät siis näitä kahta aistikanavaa oppiaksesi, opettajan puheen puuttuminen ei estä oppimistasi. Sama tilanne on muiden aistikanavien kanssa, keino oppimiseen löytyy yhden kanavan puuttuessa muiden kanavien vahvemmasta hyödyntämisestä. 

aistikanavat ja tanssin oppiminen

Anniina Koivuniemi ja kuuro rap-artisti

Anniinalla sai TTK-opettajaurallaan mahdollisuuden ottaa vastaan aivan uudenlainen haaste ja päästä opettamaan ihmistä, jolta yksi oppimisen kannalta tärkeistä aistikanavista on pois käytöstä. Anniinan pari Marko eli Signmark on syntymästään asti kuuro. Hänen kanssaan pitää siis opetella kommunikoimaan eri tavalla kuin Anniinan aiempien oppilaiden ja tiiviiseen yhteiseen matkaan pitää löytää yhteinen tapa toimia parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. 

” Kun kuulin tuotannolta paristani minulla  ei ollut epäilystäkään ettenkö onnistuisi opettamaan tanssia hänelle, pitäISI vain löytää uudenlainen tapa kommunikoida. Marko on muusikko, joka on ammatikseen töissä rytmiikan ja musiikin kanssa, joten tiesin että löydämme oppimiseen yhteisen tavan.” 

Anniina -

TTK:ssa tanssia opetetaan yksityistuntien kautta eli oppilaalla on käytössään opettajan kaikki osaaminen vain itseään varten ja opettaja pystyy muokkaamaan opetustaan juuri tälle oppilaalle sopivaksi. Yksi tehokkaimmista tanssin opettamisen ja oppimisen muodoista on se, että opettaja tanssii oppilaansa kanssa jolloin opettajan kehon ja liikkumisen kautta välittyy halutunlaista liikettä oppilaalle, jonka tehtäväksi jää sopeuttaa omaa liikettään ja liikkumistaan opettajan sykkeeseen sopivaksi. Tähän opetusmetodiin ei tarvita näkö- tai kuuloaistia, kinesteettinen aisti riittää. 

Marko ja Anniina pystyvät kommunikoimaan tulkin välityksellä ja lisäksi Marko on hyvä lukemaan puhetta huulita ja yllättäen Anniinankin kädet ovat ruvenneet tuottamaan erilaisia viittomia, ehkä hän saa tältä kaudelta lahjaksi viittomakielen alkeiden oppimisen!

"Marko pystyy aistimaan soivasta musiikista basson ja lisäksi hänellä on erinomainen tapa aistia näköaistin kautta minun kehon rytmiä ja pysyä yhteisessä sykkeessä sitä kautta vaikka tanssissa olisi menossa kohta, jossa meillä ei ole fyysistä tukipistettä. Pyrinkin rakentamaan koreografiat niin että näköyhteys on olemassa niissä kohdissa jotka ovat perussykkeen kannalta olennaisia.” 

Anniina -

Toivottavasti Markon ja Anniinan esimerkki kannustaa tanssimisen pariin niitäkin kuuroja tai sokeita, jotka ovat miettineet uskaltavatko lähteä tanssikurssille. Tanssiminen on huikean hieno juttu, jota voi harrastaa ihan jokainen. Joskus (isommat liikuntarajoitteet tai vammat) voi olla että opetusta pitää sopeuttaa niin paljon että integoroituminen tavalliselle tanssikurssille ei onnistu, mutta kuurouden tai sokeuden kohdalla kysymys on vain siitä että sekä opettaja että oppilas ovat valmiita ottamaan vastaan yhteisen haasteen tanssitaipaleen aloittamiselle.

Tutustu lisää Anniinaan seuraavien blogitekstien avulla!

Liisa Kontturi-Paasikko

Jäikö artikkelista kysyttävää. Kysy rohkeasti: liisa@tanssintahti.com, 050-4431011